Päivät 9 - 12. Raakaravintoa, päälläseisontaa ja Teemu Selänne

9. päivä

On tiistai. Työpäivä oli antoisa ja positiivinen. Oli jälleen Helsinki-päivä ja olin liikkellä junalla, kuten tavallista. Nykyisin VR on kohtuullisesti ajoissa, verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin juna-aikataulujen paikkansapitävyys oli enemmän poikkeus kuin sääntö. Kuitenkin pitkästä aikaa juna oli jälleen myöhässä, melko paljon itse asiassa, sillä saavuin Lahteen 40 minuuttia aikataulusta myöhässä. Tulin kotiin klo 17.30 ja muistin rautatieasemalta kotiin ajaessani, että on juniorin koulun vanhempainilta kuudelta. Siispä kotiin vaihtamaan joogavaatteet, koska minun piti ehtiä klo 19.45 alkavalle joogatunnille....jonne ehdin kyllä klo 19.45, mutta olin silti 45 minuuttia myöhässä! Mitä ihmettä?? Joogatunti olikin alkanut jo klo 19. Sadasosasekunnin ajan mietin, että nyt haasteeni on pilalla, mutta kysyin yogarocksin respan tytöltä, voinko mennä vielä tunnille ja hän vastasi myöntävästi. Varmuuden vuoksi kysyin vielä, kuka tunnin ohjaa (=uskallanko mennä myöhässä) ja kun kuulin, että Eeva ohjaa, totesin, että uskallan mennä :) Jälkikäteen mietin kyllä, että kenen ohjaamalle tunnille en olisi "uskaltanut" mennä...

Eeva otti minut hymyillen vastaan, yllättyneenä kylläkin, enkä ihmettele. Ei yleensä kukaan tule tunnille täysin kesken. Harmitti ihan vietävästi. Toiset olivat jo täydessä vauhdissa ja menossa jo lattialla tehtäviin venytyksiin. No, ehdin olla 45 minuuttia mukana. Tuli lämmin ja pääsin joten kuten mukaan, mutta keskittyminen oli kyllä täysin hukassa. Laitoin seurantalappuun minikokoisen sydäntarran.

10. päivä

Mansikkasmoothie

Kannattaa aina välillä mennä eri ruokakauppaan kuin missä yleensä käy. Tulee löytäneeksi uudenlaisia tuotteita, kuten minä löysin eilen illalla. Kävin pienehkössä ruokakaupassa, jossa oli mielenkiintoisen näköiset pullot hedelmä/vihannesosastolla. Jostain syystä pullot oli aseteltu mielenkiintoisen näköisesti esille ja pysähdyin katsomaan niitä. Pullosta löytyi sanat, ei lisäaineita, ei lisättyä sokeria, kaikki vitamiinit tallella. Osui ja upposi. Ostin kokeeksi pari smoothiepulloa, koska niistä saa sopivasti energiaa joogatunnille, jos ei ole muutoin ehtinyt syödä. Ennen treeniä ei voi syödä raskaasti, kuten huomasin raakasuklaakakun kanssa ensimmäisenä haastepäivänä.

Valitsin kaksi eri makua. Toinen oli mustikka-kaali-punajuuri-pinaatti-mustaherukka-omenasmoothie ja toinen oli mansikka-appelsiini-parsakaali-lehtikaali-selleri-pinaatti. Hieman erikoisen kuuloiset yhdistelmät, lievästi sanoen. Mansikkasmoothie oli paremman makuinen, mutta molemmat toimivat erinomaisesti. Vitamiineja rutkasti, energiaa sopivasti treeniä varten, kuumentamatonta hedelmä/vihannes-smoothieta. Suosittelen lämpimästi.

Letan aamutunnille mennessäni hotkaisin siis smoothien ja jaksoin hyvin. Tunti oli tasaista, pehmeää ja perusteellisen erinomaista ohjaustyötä, johon voi Letan tunneille mennessä aina luottaa. Oma tekeminen jäi kuitenkin jotenkin vajaaksi. Mikään ei mennyt erityisesti pieleen, mutta jotenkin tuntui, että junnaan paikallani. Notkeus ei edisty, tasapaino on ihan ok, mutta ei edisty. Voimatkin on ihan ok, mutta ei parane. Toinen olkapää vähän vihoittelee, kipuilee tietyissä asennoissa. Tylsää. Siitä huolimatta on kuitenkin aina hyvä olo, kun tunnilta lähtee pois. Rentoutunut olo ja lihaksissa hyvä fiilis. Pääkopasta en tiedä.

11. päivä

Nyt on torstai ja Fredrikan yin-yoga tunti. Jälleen kerran se osui oikeaan paikkaan. Yin -tunti on niitä pitkiä venytyksiä, jotka kestävät minuuttitolkulla ja 75 minuutin aikana ehditään tehdä noin 10 liikettä. Tai jotain siihen suuntaan. Tunnilla ei tällä kertaa tullut hiki lainkaan, mutta tein silti äärimmäisiä venytyksiä. Joogaliikkeillä on hassuja nimiä. Tunnin viimeiseen venytykseen oli useampi vaihtoehto, ja valitsin sen, jolla oli hassuin nimi ja joka oli intensiivisin liike.

Jos muistan oikein, niin olin asennossa nimeltä "Hymyilevä lehmännaama". Onkohan se englanniksi "Smiling cow-face"? Ei lehmät hymyile. Tai jos hymyilevät, niin ei ihan hahmota, kuinka se asento tuota kuvaa. Istuttiin lattialla jalat koukussa toinen polvi toisen yli taivutettuna, niin kuin risti-istunta mutta polvi toisen yli vietynä. Siitä sitten taivutus eteen ja tervetuloa sietämään sadomasokistinen kipu lonkissa ja pakaroissa. Toisella puolella jouduin laskemaan syviä hengityksiäni, jotta en tullut asennosta ennen aikojani pois. Venytys päättyi kun olin ehtinyt laskea seitsemääntoista. En tiedä, olisinko kestänyt kahteenkymmeneen. Ehkä olisin, ehkä en. Sitä ei voi tietää.

12. päivä

Törmäsin Ari Mennanderin kirjoittamaan Teemu Selänne -kirjaan. Selailin kuvia, sillä minulla ei ollut aikaa eikä kiinnostusta lukea tekstejä, en ole erityisesti jääkiekkofani. Suomalaisilla on ulkomailla maine, että kaikki suomalaiset seuraavat jääkiekkoa. Kollegani Ruotsista ihmetteli, enkö ole innoissani, kun jääkiekon jotkut kisat alkavat. En edes tiedä, mitkä kisat. Hän sanoi ääneen, että eivätkö kaikki suomalaiset ole jääkiekkofaneja? Öööö, eivät...

Takaisin Teemuun. Yleensä Teemusta julkaistaan kuvia, jotka ovat jääkiekkokaukalosta tai punttisalilta, tai sitten jostain kekkereistä. Punttisalitreeni levytankoineen ja hikipisaroineen antaa sitä kuvaa, että lätkänpelaajat treenaavat voimaa  ja kovaa, jotta jaksavat runnoa toisiaan kaukalossa. Olin siksi todella innoissani siitä, että kirjassa oli Teemusta oheinen kuva. Teemu joogaa!! Tai vähintään venyttelee. Upeaa ja mahtavaa! Näitä kuvia julkisuuteen lisää. Pikkupojille mallia, ja niille lätkä-isille myös!

Kuva tuoreesta Teemu-kirjasta

Aamuinen joogatunti meni mukavasti. Pääsin kokeilemaan pään ja käsien varasssa seisomista. Kesällä olin tehnyt sitä puistojoogassa ihan onnistuneesti vaikkakin avustajan kanssa. Ehkä kerran olin onnistunut pungertamaan itseni yksin ylös. Mutta nyt oli mahtavaa tehdä pääseisonta yksin, koska pääsin siihen yllättävän helposti ja hallitusti, eikä se tuntunut erityisen vaikealta edes. Mahtavaa tehdä näitä minulle uusia liikkeitä ja huomata, että osaan ja pystyn!! Ei ne varmasti monille ole mitään ihmeellisiä, mutta minulle ovat. Leta kertoi, että suurin osa alkulämmittelyssä tehtävistä liikkeistä ja harjoituksista johdattaa ja valmistaa pääseisontaan, jos ymmärsin oikein. Keskivartalon hallinta ja kannatus ovat olennaiset, tasapaino toki myös. Ehkä joku päivä vietän aikaa ylösalaisin enemmänkin...

Olen alkanut ihmetellä sitä, kuinka itsestään selvyydeksi on alkanut muodostua jokapäiväinen joogasalille meno. Se ei tunnu työläältä lainkaan. Aikataulujen suunnittelu ja sovittelukin on mennyt yllättävän kivuttomasti. Siitä suuri sydän perheelle, koska he ovat tämän myös omalta osaltaan mahdollistaneet. <3 <3 <3