sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Päivät 26 - 28. Huonoja yöunia ja mahtavaa tsemppiä!

26. päivä

On perjantai, viikonloppu alkaa, ja vuorossa on Fredrikan hot jooga -tunti. Tänään oli etätyöpäivä, joskin töitä on niin paljon, että järjestelmällisyyteni (=taipumukseni epäjärjestelmällisyyteen) joutuu oikeasti koetukselle, jotta en unohda mitään tärkeää ensi viikolla. Todeta kuitenkin täytyy, että olen äärimmäisen kiitollinen kiireestä, sillä yrittäjälle se on aina positiivinen asia. Tämä 40 päivän joogahaaste on ollut hyvää ajanhallinnan ekstra-harjoitusta, se on pakottanut suunnitelmallisuuteen, koska muutoin en saisi millään palettia pysymään kasassa. Ehkä tästä on hyötyä myös haasteen päätyttyäkin...

Hot jooga -tunnilla otin kohtalaisen rauhallisesti, koska lihasten väsymys on alkanut vaikuttaa yöuniini. Lihaksia särkee jostain syvältä, se ei ole sellaista särkyä, mihin olen tottunut aktiiviliikkujana. Tämä on erilaista, uudenlaista, epämukavaa - sellaista, jonka kuuluu mennä ohi. Aktiiviliikkujankaan kropassa ei kuulu olla tällaista särkyä. No, ehkä osasin odottaa tätä, koska otin alkuvaiheen haasteesta niin täysillä. Perjantain joogatunti meni kivasti, olo oli tunnin jälkeen tavanomaisen hyvä, kuten itse asiassa aina joogatunnin jälkeen. On ollut mukava huomata, että tunnille on aina kiva mennä ja sieltä pois lähtiessä on aina hyvä olo. Olin kuvitellut etukäteen, että jossain vaiheessa tulee kyllästyminen. Ei ole tullut. 

Olen jo alkanut suunnitella, kuinka paljon tulen jatkossa käymään joogatunneilla. Aamutunnit ovat ihan huippuja, koska sen jälkeen on koko päivä vielä edessä. Viikonloppuisin on kiva käydä tunneilla, lauantai-aamut, lauantai-illat, sunnuntaiaamut ja sunnuntai-illat, kaikki käy! Vaikuttaisi tässä vaiheessa siltä, että toinen määrittelemistäni tavoitteista, rutiini säännöllisestä liikkumisesta on hyvää vauhtia toteutumassa.

27. päivä

Menin lauantaina Eevan iltatunnille. Candlelight Yoga Flow with Eeva, this time without candles. Meitä oli sopiva määrä, vajaat parikymmentä henkilöä, joten mahduimme kaikki hyvin saliin, ja oli tilaa hengittää. Teimme jälleen vähän erilaisia liikkeitä kuin hot jooga -tunnilla. Eeva kertoi tunnin alussa, miten flow-tunti etenee ja kuinka jokaisen on tarkoitus löytää oma flow liikesarjoja tehdessä. Toistimme samoja sarjoja niin monta kertaa, että ne oli helppo muistaa. Oli helppo keskittyä liikkeiden tekemiseen perusteellisesti, kun tiesi koko ajan, mitä tehdään. Mutta sitten... siirryimme istumaan lattialle ja teimme minulle kokonaan uudenlaisia harjoituksia. Meillä oli blokit, en tiedä, kirjoitetaanko sana noin, mutta siis korkista tehdyt tiiliskivet, käsien alla ja blokit oli sijoitettu sivuille. Istuimme siis lattialla ja kädet oli sivuilla blokkien päällä. Tosi vaikea selittää... 

Nostimme ensin lantion eteen polvet koukussa jalat maassa, ja heilautimme siitä lantion taakse ojentaen polvet suoriksi nilkat koukussa jalat edessä, kädet koko ajan blokkien päällä. Sitten oli tarkoitus nostaa jalat edessä ilmaan, ristiä nilkat ja pujottaa jalat käsien välistä taakse. No - Eeva nosti jalat ylös, mutta me muut emme. Kysyin Eevalta, mikä on se jippo, jolla jalat saa ilmaan ja hän alkoi neuvoa yksityiskohtaisesti, kuinka liikkeessä tarvitaan tahdonvoimaa, vatsalihaksia ja selän "siipilihaksia". Jatkoimme yrittämistä, ja jotkut onnistuivatkin siinä! Oli hienoa kuulla, kuinka toiset olivat riemuissaan siitä, kun oppivat uutta, onnistuivat liikkeessä, joka ensin tuntui täysin mahdottomalta. Entä minä sitten: Tsemppasin, pinnistin, yritin, keskityin, tein kaikkeni, mutta jalkani olivat kuin sementtiä, ne eivät nousseet senttiäkään lattiasta! Ihme kyllä, se ei harmittanut minua. Haasteen ensimmäisinä päivinä tiedän, että minua olisi harmittanut todella paljon se, etten pysty tekemään jotain. Mutta olen oppinut kärsivällisyyttä haasteen aikana. Eeva on sanonut monesti, että jotain liikettä saa tehdä vaikka kolme vuotta, ennen kuin se alkaa sujua, ja se ei haittaa. Tämä tunti oli hyvä kokemus. Lisää voimaa syviin vatsalihaksiin, ja johan ne jalat joku päivä nousee ilmaan.

28. päivä

Tänään tuli neljä viikkoa täyteen!! Täytyy tunnustaa, että mielessäni risteilee aika ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta olen innoissani siitä, että joka päivä on mahtava mennä joogatunnille ja samanaikaisesti olen alkanut laskea päiviä, kuinka monta päivää haasteessa vielä on jäljellä. Kahden viikon aamukampa on nyt edessä.

Ihmiset joogasalilla ja Facebookissa ovat mahtavasti tsempanneet minua. Toiset ovat salilla kertoneet, kuinka ensimmäinen haaste on ollut kaikkein vaikein, ja sen jälkeen on ollut paljon helpompaa. He ovat oppineet ottamaan haasteen toisella kerralla vähän erilaisella asenteella. Ymmärrän sen nyt erittäin hyvin. Eräs harrastaja kertoi, että hänellä on jäänyt kaikki kivut ja kolotukset pois ja hän on nyt täynnä tarmoa. 

Minä haluan kuitenkin katsoa vielä, miten jäljellä olevat kaksi viikkoa vaikuttavat minuun. Otin tänäänkin Letan hot yoga -tunnilla aika leppoisasti, jätin osan liikkeistä väliin, vinyasat jäi vähemmälle. 

Olisin halunnut tänään ottaa kuvan haasteen seurantapaperista, se näyttää jo mukavalta - neljä riviä sydämiä täynnä, mutta ikävä kyllä puhelimessa ei riittänyt virtaa kuvan ottamiseen. Korjataan asia huomenna. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti