Nyt on mennyt kokonainen viikko, etten ole kirjoittanut mitään. En ole yksinkertaisesti ehtinyt eikä ole ollut voimia. Tuntuu, että vuorokauden tunnit loppuvat kesken. Töiden, kodinhoidon, lasten harrastusten ja joogahaasteen yhteensovittaminen on aikamoinen ponnistus, ainakin tällä työtahdilla, kun nukkuakin pitäisi ehtiä enemmän kuin viisi tai kuusi tuntia yössä. Mutta periksi en anna ja nyt tämä marina saa loppua, eihän tällaista ininää kukaan jaksa lukea! Kyllä mä nämä jotenkin saan järjestettyä. Katsotaan mitä muistan viikon takaisista tapahtumista.
19. päivä
Menin jälleen aamutunnille, oli Letan hot jooga -tunnin vuoro. Tällä viikolla olin kolmella aamutunnilla ja pidän niistä. Jää iltaisin aikaa muuhun tekemiseen, eli käytännössä töiden tekemiseen. Jos menen aamutunnille, pääsen käytännössä tekemään töitä vasta puolen päivän aikaan, jolloin työt venyy väkisinkin iltaan. Ei hyvä juttu.
20. päivä
Olin suunnitellut meneväni iltapäivän viideltä alkavalle Candlelight Yoga Flow -tunnille. Olin tehnyt viikkosuunnitelmani viime sunnuntaina, merkinnyt kaikki tunnit pöytäkalenteriin ja puhelimeen. Yllätys oli melkoinen, kun mennessäni joogasalille respan poitsu sanoi, ettei tuntia ole. What!!! Mitä nyt teen, kun päivän jooga on tekemättä? Hän ei osannut sanoa, oliko tunti otettu keskellä viikkoa pois, vai oliko sitä alun perin ollut lainkaan kalenterissa. Enkä minä osannut sanoa, olinko katsonut huolimattomasti kalenteria viime sunnuntaina. Aiemmin olisin ollut varma siitä, että olin katsonut ihan oikein, mutta olen tässä vuosien varrella oppinut sen, että en ole aina oikeassa ja että muistini pettää välillä.... Tuo opetus on ollut aika tärkeä sen kannalta, ettei tarvitse kiristää hermoja kaikista vastoinkäymisistä, myöskään ei tarvitse erityisesti syytellä itseä tai muita. Asiat vaan menee välillä eri tavalla kuin on ajatellut ja se pitää hyväksyä.
Miten ratkaisin tämän päivän joogatuntiongelman? Respan kundi sanoi, että sali on vapaa ja voin tehdä oman Open Studio -harjoituksen. Hmmm.... osaisinko? En itse asiassa epäröinyt hetkeäkään vaan päätin, että nyt menen itsekseni joogasaliin tekemään oman harjoituksen. Salissa oli hiljaista ja siellä ei ollut kovin lämmin verrattuna normaaliin hot jooga -salin lämpötilaan. Ryhdyin tekemään kuitenkin normaalisti alun hengitysharjoitukset ja siirryin siitä aurinkotervehdyksiin. Tein kaikki kahteen kertaan, hitaasti ja huolellisesti. Oli itse asiassa mukava päättää itse, mitä liikkeitä teen ja otan mukaan harjoitukseen. Tasapainoliikkeiden aikana aloin puuskuttaa, ne ilmeisesti ottavat aika lujille. Sain tehtyä puolilootusasennossa tasapainoharjoituksen, sain tehtyä nenä-polveen harjoituksen ja monta muuta. Jossain vaiheessa saliin tuli toinenkin henkilö, joka teki omaa harjoitusta. Keskityimme omiin tekemisiimme. Kesken tunnin saliin tuli joku synttäri/juhlaporukka, jotka tekivät lyhyen alkulämmittelyn ja siirtyivät sitten kiipeilyseinien puolelle. Heidänkään tekemisensä eivät häirinneet lainkaan. On itse asiassa aika hienoa, että pystyy sulkemaan kaiken ylimääräisen hälinän pois mielestä ja keskittymään täysin omaan tekemiseen. Harjoitukseni lopuksi tein myös seinää vasten päälläseisonnan (kyynärvarret maassa). Kivaa oli huomata, kuinka kevyesti sinne pääsin, ei tarvinnut juurikaan ponnistaa, vaan ainoastaan nostaa jalat ylös. Oli hyvä harjoitus. Laitoin seurantalappuun sydämen sijasta tähden, muistuttamaan siitä, että tämä oli erilainen harjoitus. Sitten vain kotiin saunan lämpöön rentoutumaan.
21. päivä
Oli sunnuntai ja menin aamupäivän tunnille. Vaikka eilinen oma harjoitus oli kiva, oli silti kivempaa mennä ohjatulle tunnille lämpimään saliin. En kuitenkaan muista mitään erityistä tuosta tunnista, muuta kuin sen, että olen nyt tehnyt viime päivinä kaikki punnerrukset polvet maassa ja muutenkin keskittynyt hieman kevyempään tekemiseen. Huomionarvoista oli se, että sain kolmen viikon sydäntarrat täyteen ja puoliväli on ohitettu!!!
22. päivä
Kävin Helsingissä jälleen ja ehdin käydä kääntymässä kotona, ennen kuin lähdin illan tunnille. Luulin jälleen, että maanantai on Markus-päivä, mutta ohjaajaa ei salissa ollut, vaikka tulin paikalle pari minuuttia vaille seitsemän. Ohjaajaa ei alkanut kuulua ja kello ylitti jo seitsemän. Antti vastaanotosta tuli kertomaan, että Fredrikan piti tulla ohjaamaan, mutta häntä ei saada puhelimella kiinni. Jotain hässäkkää siis. Sali oli täynnä, tunnille oli tullut ainakin 30 henkilöä. Siellä alettiin aika pian kysellä, kuka voisi vetää tunnin. Heti ilmoittautui pari vapaaehtoista, jotka kyllä vähättelivät osaamistaan, mutta me vakuuttelimme, että kukaan ei ole kriittinen kunhan vaan päästään tekemään. Antti hoiti homman tosi hienosti, pahoitteli kovasti tilannetta ja lupasi hyvittää kaikille tämän tunnin. Jotkut lähtivät pois, sanoivat lähtevänsä ulos lenkille. Minua ei houkuttanut lainkaan ulos kylmään ja pimeään lähteminen ja päätin, että pidän jälleen vaikka oman harjoituksen jos ei muuta keksitä. Saimme taustamusiikkia ja kahden henkilön opastuksesta ryhdyimme tekemään harjoituksia. Tosi hyvin pääsimme vauhtiin ja meni varmaan noin puoli tuntia, kun Fredrika ilmestyi paikalle. Niiiiiiiin pahoillaan kuin ihminen vain voi olla. Hän ohjasi loput tunnista, mutta aistin hänen alakuloisuutensa myöhästymisestään. Oli pakko käydä tunnin päätteeksi sanomassa hänelle, ettei tuo haitannut, me selvittiin ihan hyvin ja tällaista sattuu. Se on varmaan jokaisen ohjaajan painajaisuni, että unohtaa ohjaustunnin tai menee väärään aikaan paikalle ja sali on täynnä ihmisiä, jotka ovat odottaneet tuntia.
En muista, kävikö minulle aikanaan tanssinopetustuntien kanssa sama, mutta yhtä luentoa menin joskus pitämään Pajulahteen väärään aikaan. Oli ollut erään yrityksen työhyvinvointipäivä, ja minulla oli siellä määritettynä tiettyyn aikaan luento. Se oli aikana ennen kännyköitä.... Ajoin parkkipaikalle, kun työterveyshuollon fysioterapeutti tuli sanomaan, "Missä olet ollut, sun luento meni jo!". Tuntui silloin kuin aika olisi pysähtynyt ja sydän samoin. No, siinä nähtiin, että kaikki järjestyy kun halutaan järjestää. He olivat odottaneet minua jonkin aikaa, ja sitten ottaneet muuta ohjelmaa loppupäivästä tilalle. Kun saavuin, pidin oman osuuteni pari tuntia myöhemmin ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Sama tässä joogatunnissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
23. päivä
On tiistai ja Eevan tunti. En muista siitäkään mitään erityistä. Tunnit alkavat mennä päässä sekaisin. Muistan vain sen, että tein punnerrukset polvet maassa, keskityin huolelliseen tekemiseen ja silti oikean jalan pikkuvarvas puutui. Se on tehnyt sitä jo useamman päivän. En tiedä, mistä se johtuu, ja kysyin siitä Eevalta tunnin jälkeen. Ajattelin, jos siinä olisi joku yleinen virhe, josta tuo aiheutuu. Ei kai ollut, koska Eeva ei ollut tuonkaltaisesta ongelmasta kuullut. Hän myös kertoi, että teen liikkeet puhtaasti. Se oli kiva kuulla. Koko ajan voi kuitenkin viedä liikkeitä eteenpäin, venyä syvemmälle, ojentaa polvia enemmän, jännittää lihaksia sopivasti, rentouttaa sopivasti jne. Joogi ei ole koskaan valmis. Jotain liikettä voi tehdä vaikka kolme vuotta, ennen kuin se alkaa sujua. Kehittää siis kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Nykypäivän hätähousuille-heti-kaikki-mulle-tänne-nyt -tyypeille erinomainen aktiviteetti siis.
24. päivä
Keskiviikkona oli tällä viikolla Markus-päivä. Tulin tunnille pari minuuttia myöhässä, kun oli todellinen minuuttiaikataulu. Töistä suoraan ruokakauppaan, kotiin laittamaan pikapikaa ruoka lapsille, Eemelille ruoka naamariin, treenikamat kasaan ja Eemelin vienti pesistreeneihin toiselle puolelle kaupunkia ja sieltä suoraan Saksalaan joogasalille. Jokaiset liikennevalot oli punaisena ja kaikki edessäni olevat autot ajoivat alinopeutta....Eemelikin kysyi, ehdinkö ajoissa. Muru. Pari minuuttia myöhästyin, mutta Markus katsoi hyväksyvästi. Kiitos siitä.
Markus ohjaa kivasti flow-tunnin. Liikkeet tehdään nopealla tahdilla ilman suurempia selityksiä. Tehtiin myös tosi rankkoja liikkeitä ja kahteen kertaan. Lihakset joutuivat koville, mutta nyt se tuntui jälleen hyvältä. Tällä kertaa en paljoa himmaillut ja tunti meni kuin siivillä.
25. päivä
Tänään pääsin kerrankin tunnille ajoissa. Etuna on se, että pääsee vapaasti valitsemaan paikan salista. Silloin kun olen mennyt viime tipassa, joutuu tunkemaan itsensä jonnekin väliin vähän ahtaaseen paikkaan ja häiritsee muiden keskittymistä. Joogatunnilla on kivaa se, että siellä ei jutella kesken kaiken toisten kanssa. Jokainen keskittyy omaan tekemiseen ja vasta tunnin jälkeen pukuhuoneessa jutellaan vapaasti.
Oli yin yoga -tunnin vuoro. Lihakset olivat TODELLA jäykkinä. Tuntui että nyt on tultu takapakkia ja lujaa. Joogahaasteen tavoite vuosien takaisen liikkuvuuden saavuttamisesta tuntuu siirtyvän kilometrien päähän. Päiviä on jäljellä enää 14, enkä ole juurikaan liikkuvuudessa kehittynyt. Aiemmat yin yoga -tunnit ovat tuntuneet erilaisilta. Olen pystynyt siellä venyttelemään aika isosti, ja nyt en pystynyt lainkaan. Tuntui siltä, että lihakset ovat hauraat ja kaukana kuminauhamaisesta fiiliksestä. Kummallista. Lihakset tarvitsevat välillä lepoa ja tässä haasteessa sitä ei juurikaan tule. Ehkä liikkuvuus tulee sitten haasteen jälkeen, tai sitten viimeiset päivät yllättävät minut. Katsotaan kuinka käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti