Joogahaasteesta palautuminen on kuin palautuisi maratonista

Täydet 40 päivää suoritettu

Joogahaasteen suorittamisesta (luit aivan oikein, suoritin haasteen, kaikki 40 päivää putkeen, 75-90 minuuttia joogaa joka ikinen päivä!) on kulunut nyt reilu viikko (tarkalleen ottaen 11 päivää) ja vasta nyt voisin kuvitella meneväni jälleen tunnille.


Ystäväni, aktiiviurheilija, maratoonari, liikunnanopettaja, osallistui aikanaan elämänsä ensimmäiselle maratonille Jyväskylässä. Olin kannustamassa häntä ja hän pinnisteli juoksun loppuun. Ajalla ei ollut väliä, vain sillä, että pääsi maaliin asti. Hän pääsi maaliin ja oli siitä onnellinen. Hän kertoi, että lihaksia särki seuraavat kaksi viikkoa.

Oletan, että minun lihaksilleni tämä 40 päivän joogahaaste vastasi eräänlaista maratonia. Lähdin siihen aika kylmiltään. Jos nyt olin kesällä käynyt satunnaisesti puistojoogassa ja silloin tällöin joogasalilla, niin yhtäkkiä 40 päivää putkeen rankkaa fyysistä treeniä jokaikinen päivä oli aika shokki elimistölle. Ymmärsin sen kyllä jossain vaiheessa haastetta, mutta luonteelleni ei ole tyypillistä antaa periksi. Päinvastoin. Jos olen päättänyt jotain, sen teen, vaikka tekisi kipeää, vaikka järkeä ei olisi enää touhussa ja vaikka kyse ei olisi enää muusta kuin periaatteesta. No, olen oikeasti tyytyväinen siitä, että sain suoritettua haasteen loppuun, ja tulen jatkamaan joogaharrastusta 2-3 kertaa viikossa. Kolmas tavoitteeni, eli liikkuvuuden palauttaminen 10-20 vuoden tasolle ei sentään onnistunut. Ehkä olen kuitenkin sen verran kasvanut vuosien varrella henkisesti, että kestän sen, että ihan kaikki tavoitteet eivät täyty.

Mielenkiintoista tässä haasteen loppumisen jälkeisessä ajassa oli se, kuinka väsynyt olin. Loputtoman väsynyt ja uupunut. Niin uupunut, että en saanut öisin unta, kun lihaksia särki ja pääkopassa pyöri ajatukset. En edes tiedä mitkä ajatukset, mutta uni ei tullut. Nyt, 11 päivää haasteen jälkeen huomaan, että vähitellen alan olla palautunut. Kehoni oli aikamoisessa ylivirittyneisyyden tilassa, joku voisi sanoa sitä ylikunnoksi, ylikuormittuneisuudeksi, liialliseksi rasitukseksi tms.

Juuri nyt katson joogahaasteen blogin pitämisen inspiraatiota, Julia & Julie -elokuvaa. Oletko nähnyt sen? Aivan loistava elokuva! Meryl Streep on suosikkinäyttelijäni, ja jostain syystä sain päähäni pitää blogia tästä joogahaasteesta samaan tapaan, kuin leffassa Julie piti blogia joka päivä tekemistään ruokaohjeista Julian (Meryl Streep) ohjeiden mukaan. Valloittava elokuva! Tämä ilta on täydellinen päätös 40 päivän joogahaasteen blogilleni. Siitä, mistä se sai aikanaan inspiraationsa, siihen se myös päättyy. Ja kummallista kyllä, tämä ei ollut suunniteltu ajoitus...

Leffassa Julie toteaa, että blogin pitäjä on itsekeskeinen ja kirjoittaa itsestään ja omista kokemuksistaan. Puoliso huutaa, ettei maailma pyöri hänen ympärillään ja että tästä riidasta et kirjoita blogiin. Tämän saman totesin haasteen aikana, että haasteesta suoriutuminen edellytti aika paljon itsekeskeisyyttä, oman ajan laittamista kaiken muun edelle, jopa haasteen laittamista töiden ja perheen edelle. Puolisoni ei huutanut minulle, ei riidellyt, tai sanonut, että maailma pyörii ympärilläni, mutta ymmärsin, kuinka lujille hän joutui. Minä juoksin joogatunnille, kun hän pyöritti lapsiperheen arkea. Työpäivät jäivät vajaiksi, kun minä juoksin joogatunnilla (tosin tein työt sitten illalla lasten nukkumaan menon jälkeen).

Kuitenkin, tämä haaste oli UPEA kokemus, ja en jättäisi sitä pois. Kiitos, kun olet kulkenut kanssani, ja seurannut matkaani. Tämä haaste päättyy nyt ja kirjoitukseni päättyvät tähän. Harmi, että en saanut sinulle kuvia päälläseisonnasta, yhden jalan lootusasennossa seisonnasta tai muista jopa taidokkaista liikkeistä, joita onnistuin jälleen tekemään. Saat kuvitella ne mielessäsi, ehkä jopa itsesi tekeminä :)


Rauhallista ja leppoisaa joulun aikaa toivotellen,
Kirsi

Päivät 29 - 36. Haaste lähestyy loppuaan! Mikä fiilis?

29 - 31. päivät

Tämän viikon alku oli ajankäytön osalta täysin epäinhimillinen. Maanantai, tiistai ja keskiviikkopäivät lähdin aamulla liikkeelle klo 6.50 ja tulin kotiin klo 21. Juuri ja juuri ehdin aina viimeiselle iltatunnille. Ehkä jotkut tekevät töitä kellon ympäri ja harrastavat vielä urheilua sen päälle, mutta ei se ainakaan perheellisen elämää ole. Eikä sellaisen henkilön, jolla ei ole kotiapulaista pyykkäämässä ja laittamassa ruokaa. Minulla ei ole kotiapulaista. :=D

Haasteeni 29 sydäntä

Olen jo nuorena tottunut siihen, että ajoittain on hektisiä ajanjaksoja, silloin tehdään töitä vaikka yötä myöten, mutta nuo ajanjaksot myös päättyvät joskus ja tulee rauhallisempi tilanne. Mitä enemmän olen vuosien varrella tehnyt töitä kellon ympäri, sitä vähemmän näitä "yövuoroja" ja ylipitkiä päiviä haluan enää tehdä. Ainoa asia, mikä motivoi tekemään pitkiä päiviä ajoittain, on se, että työni on mahtavaa ja asiakkaat upeita. Heitä on palkitsevaa kouluttaa ja kaikki konsultointiprojektit ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Mutta myös joogahaasteen läpiviennin kannalta aikataulut ovat olleet ajoittain melko haastavia.

En muista alkuviikon joogatunneista muuta, kuin että edelleen on ollut mukava mennä jokaikiselle tunnille, ottaa oma aika, rauhoittua päivän kiireistä, venytellä niska- ja selkäjumit, venytellä pinkeät jalkalihakset ja rentoutua joogaharjoituksen päätteeksi. Loppurentoutusta kaikki ohjaajat korostavat, heidän mukaansa se kruunaa koko joogaharjoituksen, tämä on helppo hyväksyä tässä vaiheessa haastetta.

Lihaskireys jatkuu edelleen, elastisuus ei ole palautunut lainkaan, vaikka lämpimässä salissa käynnistetään harjoitukset verkkaisessa tahdissa. En kuitenkaan anna tietoisuuden kolmannen tavoitteeni todennäköisestä saavuttamatta jäämisestä häiritä. Olen oppinut jotain haasteen aikana. Itselle ja kehittymiselle täytyy antaa aikaa. Ei tarvitse hosua ja olla kärsimätön. Kehitys tulee aikanaan.


32. päivä

Tänään oli yin jooga-tunti. Odotin tuntia kiinnostuneena, koska ajattelin, että väsymys voisi vähän väistyä rentouttavan venyttelytunnin myötä. Teimme tunnilla liikkeitä, jotka olivat vähän erilaisia kuin yleensä, mutta jostain syystä en oikein päässyt niihin kiinni eivätkä liikkeet tuntuneet hyviltä. Teimme blokin kanssa erilaisia venytyksiä, jotka eivät tuntuneet venytyksiltä vaan aiheuttivat paineen tunnetta siihen kohtaan, jossa blokki oli. En ymmärtänyt liikkeiden ideaa ja tämä tunti jäi harvinaisella tavalla minulle nyt vähän tyhjäksi. Ehkä tämän tunnin idean ymmärrän joskus myöhemmin.

33. päivä

On perjantai ja Letan aamutunnin vuoro. Teen etätöitä tämän päivän ja otan vähän rennommin ylitiukan alkuviikon vuoksi. Joogaharjoitusta en toki ottanut rennommin, koska yllätyksekseni olen alkanut huomata, että voimia on alkanut olla jälleen paremmin. Emme tehneet mitään ekstraerilaisia liikkeitä, mutta perusharjoitukset sujuivat hyvin. Tosin olen oppinut myös haasteen aikana sen, että harjoituksia ei tarvitse arvostella. Tunnin aikana tehtyjen liikkeiden jälkeen ja erityisesti lopussa tehtävissä rentoutuksissa niin Leta kuin muutkin ohjaajat sanovat:

"Päästä tekemästäsi harjoituksesta irti, älä arvostele sitä, hyväksy se sellaisena kuin se on."

Aika vapauttava tieto. Ei tarvitse jäädä kiristelemään sitä, jos harjoitus ei mennyt ihan odotusten mukaan. Toisena päivänä sitten se voi sujua eri tavalla. Jokainen päivä on erilainen, jokainen harjoitus on erilainen, eri päivinä huomaa erilaisia asioita ja tuntemuksia.

34. päivä

Lauantaina olin jälleen Eevan iltatunnilla. Teimme flow-tunnilla jälleen kovasti erilaisia sarjoja, itse asiassa aika tanssilliselta tuntuvia sarjoja. Sehän sopi minulle. Tavoitteena oli saada flow-tunne omaan kehoon, saada keho liikkumaan kuin meren aaltojen jatkuva liike. Se oli suorastaan nautinnollista ja samanaikaisesti äärimmilleen vietyjä jalkojen ja käsien venytyksiä, yhden käden sekä jalkojen varassa tehtyjä voimaa vaativia ojennuksia, selän taakse taivutuksia ja kaikkea aika äärimmäistä (minun mittapuuni mukaan). Nice. Tunnin päätteeksi Eeva totesi, että tämä oli haasteen viimeinen lauantai. En ollut sitä ajatellutkaan ja ensimmäinen tunne oli haikeus. Nytkö tämä päättyy?

35 - 36. päivät

Sunnuntaisin olen käynyt mieluiten aamupäivän tunnilla. Päivä lähtee siitä hyvin käyntiin. Tosin kello 11 on käynnistämiseen ehkä vähän myöhäinen, mutta olenpahan ehtinyt nauttia vapaapäivän aamusta kotona rauhassa, keittää lattekahvini ja lukea sanomalehden. Energiat ovat todellakin alkaneet palautua, pari viikkoa vaivannut väsymys on väistynyt huomaamatta. Erikoista, kuinka sitä ei ensin meinaa huomata väsymystä ja sitten ei huomaa sen poistumista. Blogin kirjoittamisesta on ollut ainakin se hyöty, että olen tarkkaillut omia tuntemuksiani paljon tarkemmin, kuin mitä taatusti olisin muutoin tehnyt.

Viimeinen maanantai. "Maanantai oli jälleen Markus-päivä." Sali oli todella täynnä ja happi lopussa heti tunnin alussa. Ennen meitä salissa oli futarijunnuja, sellaisia yläasteikäisiä poikia parikymmentä kappaletta, jotka olivat imaisseet kaiken hapen. Mahtavaa, että urheiluseurat ovat löytäneet joogan! Tätä peräänkuulutin blogini alkupäivinä ja Leta kertoikin, että futarit käyvät joogasalilla. Täytyy viedä sanaa meidän juniorin seuraan myös, jospa pesispelaajatkin saataisiin joogaamaan. Kaikissa urheilulajeissa kilpatasolla tarvitaan keskittymistä, voimaa, tasapainoa ja lihasten elastisuutta, ja kaikkia niitä saa tasapainoisesti joogasta. On meidän junnu innostunut mun joogailusta, koska tänään illalla hän halusi venytellä kanssani. <3

Oma treeni kulki hapen niukkuudesta huolimatta hyvin, vettä kului ja lattia oli hikipisaroita täynnä, ehkä noin sangollinen hikeä siinä irtosi. Elastisuutta yhä kaipailen, mutta tästä tavoitteesta olen alkanut antaa periksi. Se on asia, jolle en tällä hetkellä mahda mitään, joten se saa tulla sitten kun on tullakseen. Kolmesta tavoitteestani kaksi ensimmäistä ovat hyvää vauhtia täyttymässä ja niihin olen pystynyt itse vaikuttamaan. Ensimmäinen tavoite, 40 päivää joogaa joka päivä täyttyy neljän päivän päästä. Toinen tavoite, säännöllinen liikkumisen rytmi tulee minulla olemaan tästä lähtien, frekvenssillä 2-4 kertaa viikossa. Näihin voin itse vaikuttaa. Notkeuden saavuttaminen kymmenen vuoden takaiselle tasolle ei ole ollut minusta kiinni. Luit aivan oikein! Kroppa on pistänyt siinä vastaan, enkä mahda sille mitään. Kummallisinta tässä on se, että se ei haittaa minua lainkaan.

Päivät 26 - 28. Huonoja yöunia ja mahtavaa tsemppiä!

26. päivä

On perjantai, viikonloppu alkaa, ja vuorossa on Fredrikan hot jooga -tunti. Tänään oli etätyöpäivä, joskin töitä on niin paljon, että järjestelmällisyyteni (=taipumukseni epäjärjestelmällisyyteen) joutuu oikeasti koetukselle, jotta en unohda mitään tärkeää ensi viikolla. Todeta kuitenkin täytyy, että olen äärimmäisen kiitollinen kiireestä, sillä yrittäjälle se on aina positiivinen asia. Tämä 40 päivän joogahaaste on ollut hyvää ajanhallinnan ekstra-harjoitusta, se on pakottanut suunnitelmallisuuteen, koska muutoin en saisi millään palettia pysymään kasassa. Ehkä tästä on hyötyä myös haasteen päätyttyäkin...

Hot jooga -tunnilla otin kohtalaisen rauhallisesti, koska lihasten väsymys on alkanut vaikuttaa yöuniini. Lihaksia särkee jostain syvältä, se ei ole sellaista särkyä, mihin olen tottunut aktiiviliikkujana. Tämä on erilaista, uudenlaista, epämukavaa - sellaista, jonka kuuluu mennä ohi. Aktiiviliikkujankaan kropassa ei kuulu olla tällaista särkyä. No, ehkä osasin odottaa tätä, koska otin alkuvaiheen haasteesta niin täysillä. Perjantain joogatunti meni kivasti, olo oli tunnin jälkeen tavanomaisen hyvä, kuten itse asiassa aina joogatunnin jälkeen. On ollut mukava huomata, että tunnille on aina kiva mennä ja sieltä pois lähtiessä on aina hyvä olo. Olin kuvitellut etukäteen, että jossain vaiheessa tulee kyllästyminen. Ei ole tullut. 

Olen jo alkanut suunnitella, kuinka paljon tulen jatkossa käymään joogatunneilla. Aamutunnit ovat ihan huippuja, koska sen jälkeen on koko päivä vielä edessä. Viikonloppuisin on kiva käydä tunneilla, lauantai-aamut, lauantai-illat, sunnuntaiaamut ja sunnuntai-illat, kaikki käy! Vaikuttaisi tässä vaiheessa siltä, että toinen määrittelemistäni tavoitteista, rutiini säännöllisestä liikkumisesta on hyvää vauhtia toteutumassa.

27. päivä

Menin lauantaina Eevan iltatunnille. Candlelight Yoga Flow with Eeva, this time without candles. Meitä oli sopiva määrä, vajaat parikymmentä henkilöä, joten mahduimme kaikki hyvin saliin, ja oli tilaa hengittää. Teimme jälleen vähän erilaisia liikkeitä kuin hot jooga -tunnilla. Eeva kertoi tunnin alussa, miten flow-tunti etenee ja kuinka jokaisen on tarkoitus löytää oma flow liikesarjoja tehdessä. Toistimme samoja sarjoja niin monta kertaa, että ne oli helppo muistaa. Oli helppo keskittyä liikkeiden tekemiseen perusteellisesti, kun tiesi koko ajan, mitä tehdään. Mutta sitten... siirryimme istumaan lattialle ja teimme minulle kokonaan uudenlaisia harjoituksia. Meillä oli blokit, en tiedä, kirjoitetaanko sana noin, mutta siis korkista tehdyt tiiliskivet, käsien alla ja blokit oli sijoitettu sivuille. Istuimme siis lattialla ja kädet oli sivuilla blokkien päällä. Tosi vaikea selittää... 

Nostimme ensin lantion eteen polvet koukussa jalat maassa, ja heilautimme siitä lantion taakse ojentaen polvet suoriksi nilkat koukussa jalat edessä, kädet koko ajan blokkien päällä. Sitten oli tarkoitus nostaa jalat edessä ilmaan, ristiä nilkat ja pujottaa jalat käsien välistä taakse. No - Eeva nosti jalat ylös, mutta me muut emme. Kysyin Eevalta, mikä on se jippo, jolla jalat saa ilmaan ja hän alkoi neuvoa yksityiskohtaisesti, kuinka liikkeessä tarvitaan tahdonvoimaa, vatsalihaksia ja selän "siipilihaksia". Jatkoimme yrittämistä, ja jotkut onnistuivatkin siinä! Oli hienoa kuulla, kuinka toiset olivat riemuissaan siitä, kun oppivat uutta, onnistuivat liikkeessä, joka ensin tuntui täysin mahdottomalta. Entä minä sitten: Tsemppasin, pinnistin, yritin, keskityin, tein kaikkeni, mutta jalkani olivat kuin sementtiä, ne eivät nousseet senttiäkään lattiasta! Ihme kyllä, se ei harmittanut minua. Haasteen ensimmäisinä päivinä tiedän, että minua olisi harmittanut todella paljon se, etten pysty tekemään jotain. Mutta olen oppinut kärsivällisyyttä haasteen aikana. Eeva on sanonut monesti, että jotain liikettä saa tehdä vaikka kolme vuotta, ennen kuin se alkaa sujua, ja se ei haittaa. Tämä tunti oli hyvä kokemus. Lisää voimaa syviin vatsalihaksiin, ja johan ne jalat joku päivä nousee ilmaan.

28. päivä

Tänään tuli neljä viikkoa täyteen!! Täytyy tunnustaa, että mielessäni risteilee aika ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta olen innoissani siitä, että joka päivä on mahtava mennä joogatunnille ja samanaikaisesti olen alkanut laskea päiviä, kuinka monta päivää haasteessa vielä on jäljellä. Kahden viikon aamukampa on nyt edessä.

Ihmiset joogasalilla ja Facebookissa ovat mahtavasti tsempanneet minua. Toiset ovat salilla kertoneet, kuinka ensimmäinen haaste on ollut kaikkein vaikein, ja sen jälkeen on ollut paljon helpompaa. He ovat oppineet ottamaan haasteen toisella kerralla vähän erilaisella asenteella. Ymmärrän sen nyt erittäin hyvin. Eräs harrastaja kertoi, että hänellä on jäänyt kaikki kivut ja kolotukset pois ja hän on nyt täynnä tarmoa. 

Minä haluan kuitenkin katsoa vielä, miten jäljellä olevat kaksi viikkoa vaikuttavat minuun. Otin tänäänkin Letan hot yoga -tunnilla aika leppoisasti, jätin osan liikkeistä väliin, vinyasat jäi vähemmälle. 

Olisin halunnut tänään ottaa kuvan haasteen seurantapaperista, se näyttää jo mukavalta - neljä riviä sydämiä täynnä, mutta ikävä kyllä puhelimessa ei riittänyt virtaa kuvan ottamiseen. Korjataan asia huomenna. 

Päivät 19 - 25. Kroppa on tosi lujilla nyt!

Nyt on mennyt kokonainen viikko, etten ole kirjoittanut mitään. En ole yksinkertaisesti ehtinyt eikä ole ollut voimia. Tuntuu, että vuorokauden tunnit loppuvat kesken. Töiden, kodinhoidon, lasten harrastusten ja joogahaasteen yhteensovittaminen on aikamoinen ponnistus, ainakin tällä työtahdilla, kun nukkuakin pitäisi ehtiä enemmän kuin viisi tai kuusi tuntia yössä. Mutta periksi en anna ja nyt tämä marina saa loppua, eihän tällaista ininää kukaan jaksa lukea! Kyllä mä nämä jotenkin saan järjestettyä. Katsotaan mitä muistan viikon takaisista tapahtumista.

19. päivä

Menin jälleen aamutunnille, oli Letan hot jooga -tunnin vuoro. Tällä viikolla olin kolmella aamutunnilla ja pidän niistä. Jää iltaisin aikaa muuhun tekemiseen, eli käytännössä töiden tekemiseen. Jos menen aamutunnille, pääsen käytännössä tekemään töitä vasta puolen päivän aikaan, jolloin työt venyy väkisinkin iltaan. Ei hyvä juttu.

20. päivä

Olin suunnitellut meneväni iltapäivän viideltä alkavalle Candlelight Yoga Flow -tunnille. Olin tehnyt viikkosuunnitelmani viime sunnuntaina, merkinnyt kaikki tunnit pöytäkalenteriin ja puhelimeen. Yllätys oli melkoinen, kun mennessäni joogasalille respan poitsu sanoi, ettei tuntia ole. What!!! Mitä nyt teen, kun päivän jooga on tekemättä? Hän ei osannut sanoa, oliko tunti otettu keskellä viikkoa pois, vai oliko sitä alun perin ollut lainkaan kalenterissa. Enkä minä osannut sanoa, olinko katsonut huolimattomasti kalenteria viime sunnuntaina. Aiemmin olisin ollut varma siitä, että olin katsonut ihan oikein, mutta olen tässä vuosien varrella oppinut sen, että en ole aina oikeassa ja että muistini pettää välillä.... Tuo opetus on ollut aika tärkeä sen kannalta, ettei tarvitse kiristää hermoja kaikista vastoinkäymisistä, myöskään ei tarvitse erityisesti syytellä itseä tai muita. Asiat vaan menee välillä eri tavalla kuin on ajatellut ja se pitää hyväksyä.

Miten ratkaisin tämän päivän joogatuntiongelman? Respan kundi sanoi, että sali on vapaa ja voin tehdä oman Open Studio -harjoituksen. Hmmm.... osaisinko? En itse asiassa epäröinyt hetkeäkään vaan päätin, että nyt menen itsekseni joogasaliin tekemään oman harjoituksen. Salissa oli hiljaista ja siellä ei ollut kovin lämmin verrattuna normaaliin hot jooga -salin lämpötilaan. Ryhdyin tekemään kuitenkin normaalisti alun hengitysharjoitukset ja siirryin siitä aurinkotervehdyksiin. Tein kaikki kahteen kertaan, hitaasti ja huolellisesti. Oli itse asiassa mukava päättää itse, mitä liikkeitä teen ja otan mukaan harjoitukseen. Tasapainoliikkeiden aikana aloin puuskuttaa, ne ilmeisesti ottavat aika lujille. Sain tehtyä puolilootusasennossa tasapainoharjoituksen, sain tehtyä nenä-polveen harjoituksen ja monta muuta. Jossain vaiheessa saliin tuli toinenkin henkilö, joka teki omaa harjoitusta. Keskityimme omiin tekemisiimme. Kesken tunnin saliin tuli joku synttäri/juhlaporukka, jotka tekivät lyhyen alkulämmittelyn ja siirtyivät sitten kiipeilyseinien puolelle. Heidänkään tekemisensä eivät häirinneet lainkaan. On itse asiassa aika hienoa, että pystyy sulkemaan kaiken ylimääräisen hälinän pois mielestä ja keskittymään täysin omaan tekemiseen. Harjoitukseni lopuksi tein myös seinää vasten päälläseisonnan (kyynärvarret maassa). Kivaa oli huomata, kuinka kevyesti sinne pääsin, ei tarvinnut juurikaan ponnistaa, vaan ainoastaan nostaa jalat ylös. Oli hyvä harjoitus. Laitoin seurantalappuun sydämen sijasta tähden, muistuttamaan siitä, että tämä oli erilainen harjoitus. Sitten vain kotiin saunan lämpöön rentoutumaan.

21. päivä

Oli sunnuntai ja menin aamupäivän tunnille. Vaikka eilinen oma harjoitus oli kiva, oli silti kivempaa mennä ohjatulle tunnille lämpimään saliin. En kuitenkaan muista mitään erityistä tuosta tunnista, muuta kuin sen, että olen nyt tehnyt viime päivinä kaikki punnerrukset polvet maassa ja muutenkin keskittynyt hieman kevyempään tekemiseen. Huomionarvoista oli se, että sain kolmen viikon sydäntarrat täyteen ja puoliväli on ohitettu!!!

22. päivä

Kävin Helsingissä jälleen ja ehdin käydä kääntymässä kotona, ennen kuin lähdin illan tunnille. Luulin jälleen, että maanantai on Markus-päivä, mutta ohjaajaa ei salissa ollut, vaikka tulin paikalle pari minuuttia vaille seitsemän. Ohjaajaa ei alkanut kuulua ja kello ylitti jo seitsemän. Antti vastaanotosta tuli kertomaan, että Fredrikan piti tulla ohjaamaan, mutta häntä ei saada puhelimella kiinni. Jotain hässäkkää siis. Sali oli täynnä, tunnille oli tullut ainakin 30 henkilöä. Siellä alettiin aika pian kysellä, kuka voisi vetää tunnin. Heti ilmoittautui pari vapaaehtoista, jotka kyllä vähättelivät osaamistaan, mutta me vakuuttelimme, että kukaan ei ole kriittinen kunhan vaan päästään tekemään. Antti hoiti homman tosi hienosti, pahoitteli kovasti tilannetta ja lupasi hyvittää kaikille tämän tunnin. Jotkut lähtivät pois, sanoivat lähtevänsä ulos lenkille. Minua ei houkuttanut lainkaan ulos kylmään ja pimeään lähteminen ja päätin, että pidän jälleen vaikka oman harjoituksen jos ei muuta keksitä. Saimme taustamusiikkia ja kahden henkilön opastuksesta ryhdyimme tekemään harjoituksia. Tosi hyvin pääsimme vauhtiin ja meni varmaan noin puoli tuntia, kun Fredrika ilmestyi paikalle. Niiiiiiiin pahoillaan kuin ihminen vain voi olla. Hän ohjasi loput tunnista, mutta aistin hänen alakuloisuutensa myöhästymisestään. Oli pakko käydä tunnin päätteeksi sanomassa hänelle, ettei tuo haitannut, me selvittiin ihan hyvin ja tällaista sattuu. Se on varmaan jokaisen ohjaajan painajaisuni, että unohtaa ohjaustunnin tai menee väärään aikaan paikalle ja sali on täynnä ihmisiä, jotka ovat odottaneet tuntia.

En muista, kävikö minulle aikanaan tanssinopetustuntien kanssa sama, mutta yhtä luentoa menin joskus pitämään Pajulahteen väärään aikaan. Oli ollut erään yrityksen työhyvinvointipäivä, ja minulla oli siellä määritettynä tiettyyn aikaan luento. Se oli aikana ennen kännyköitä.... Ajoin parkkipaikalle, kun työterveyshuollon fysioterapeutti tuli sanomaan, "Missä olet ollut, sun luento meni jo!". Tuntui silloin kuin aika olisi pysähtynyt ja sydän samoin. No, siinä nähtiin, että kaikki järjestyy kun halutaan järjestää. He olivat odottaneet minua jonkin aikaa, ja sitten ottaneet muuta ohjelmaa loppupäivästä tilalle. Kun saavuin, pidin oman osuuteni pari tuntia myöhemmin ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Sama tässä joogatunnissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

23. päivä

On tiistai ja Eevan tunti. En muista siitäkään mitään erityistä. Tunnit alkavat mennä päässä sekaisin. Muistan vain sen, että tein punnerrukset polvet maassa, keskityin huolelliseen tekemiseen ja silti oikean jalan pikkuvarvas puutui. Se on tehnyt sitä jo useamman päivän. En tiedä, mistä se johtuu, ja kysyin siitä Eevalta tunnin jälkeen. Ajattelin, jos siinä olisi joku yleinen virhe, josta tuo aiheutuu. Ei kai ollut, koska Eeva ei ollut tuonkaltaisesta ongelmasta kuullut. Hän myös kertoi, että teen liikkeet puhtaasti. Se oli kiva kuulla. Koko ajan voi kuitenkin viedä liikkeitä eteenpäin, venyä syvemmälle, ojentaa polvia enemmän, jännittää lihaksia sopivasti, rentouttaa sopivasti jne. Joogi ei ole koskaan valmis. Jotain liikettä voi tehdä vaikka kolme vuotta, ennen kuin se alkaa sujua. Kehittää siis kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Nykypäivän hätähousuille-heti-kaikki-mulle-tänne-nyt -tyypeille erinomainen aktiviteetti siis.

24. päivä

Keskiviikkona oli tällä viikolla Markus-päivä. Tulin tunnille pari minuuttia myöhässä, kun oli todellinen minuuttiaikataulu. Töistä suoraan ruokakauppaan, kotiin laittamaan pikapikaa ruoka lapsille, Eemelille ruoka naamariin, treenikamat kasaan ja Eemelin vienti pesistreeneihin toiselle puolelle kaupunkia ja sieltä suoraan Saksalaan joogasalille. Jokaiset liikennevalot oli punaisena ja kaikki edessäni olevat autot ajoivat alinopeutta....Eemelikin kysyi, ehdinkö ajoissa. Muru. Pari minuuttia myöhästyin, mutta Markus katsoi hyväksyvästi. Kiitos siitä.

Markus ohjaa kivasti flow-tunnin. Liikkeet tehdään nopealla tahdilla ilman suurempia selityksiä. Tehtiin myös tosi rankkoja liikkeitä ja kahteen kertaan. Lihakset joutuivat koville, mutta nyt se tuntui jälleen hyvältä. Tällä kertaa en paljoa himmaillut ja tunti meni kuin siivillä.

25. päivä

Tänään pääsin kerrankin tunnille ajoissa. Etuna on se, että pääsee vapaasti valitsemaan paikan salista. Silloin kun olen mennyt viime tipassa, joutuu tunkemaan itsensä jonnekin väliin vähän ahtaaseen paikkaan ja häiritsee muiden keskittymistä. Joogatunnilla on kivaa se, että siellä ei jutella kesken kaiken toisten kanssa. Jokainen keskittyy omaan tekemiseen ja vasta tunnin jälkeen pukuhuoneessa jutellaan vapaasti.

Oli yin yoga -tunnin vuoro. Lihakset olivat TODELLA jäykkinä. Tuntui että nyt on tultu takapakkia ja lujaa. Joogahaasteen tavoite vuosien takaisen liikkuvuuden saavuttamisesta tuntuu siirtyvän kilometrien päähän. Päiviä on jäljellä enää 14, enkä ole juurikaan liikkuvuudessa kehittynyt. Aiemmat yin yoga -tunnit ovat tuntuneet erilaisilta. Olen pystynyt siellä venyttelemään aika isosti, ja nyt en pystynyt lainkaan. Tuntui siltä, että lihakset ovat hauraat  ja kaukana kuminauhamaisesta fiiliksestä. Kummallista. Lihakset tarvitsevat välillä lepoa ja tässä haasteessa sitä ei juurikaan tule. Ehkä liikkuvuus tulee sitten haasteen jälkeen, tai sitten viimeiset päivät yllättävät minut. Katsotaan kuinka käy.

Päivät 15 - 18. Mitä oivalsin tällä viikolla periksiantamattomuudesta?

15. päivä

Iso sydän puolisolle

Maanantai-työpäivä oli megapitkä. Lähdin aamulla klo 7 Helsinkiin kouluttamaan henkilöstöammattilaisia Talentum Eventsin järjestämässä"Onnistunut rekrytointiprosessi" -koulutuksessa. Osallistujat olivat innokkaita ja aktiivisia, se on aina kouluttajalle mahtavaa. Koulutuksen jälkeen puoli viideltä oli vielä yksi asiakaspalaveri ja sitten matkasin kohti Lahtea, jossa juoksin suoraan joogasalille iltaseitsemäksi. Tunti päättyi puoli yhdeksän. Olen kiitollinen puolisolleni siitä, että hän on olemassa, olen kiitollinen, että hän huolehtii siitä, että lapset saavat ruokaa, kun äiti huitelee töissä ja harrastuksissa...

16. päivä

Tiistai-työpäivä oli yhtä pitkä kuin edellinenkin päivä. Menin Eevan tunnille seitsemältä ja tunti päättyi puoli yhdeksän. Ilmeisesti nestetasapaino oli jäänyt vähän heikolle tolalle, kun Eevan tullessa korjaamaan minua soturiasennossa, voihkaisin, ja Eeva-parka luuli, että minua ei saa korjata. Asentoa ei tarvinnut syventää kuin vähän ja lonkassa tuntui kramppi jonka kanssa ei voinut soturia tehdä. Muutoinkin tunnilla oli vähän haasteita keskittymisen kanssa, kun ajoittain nauratti saadut ohjeet (ota oikean jalan peukalosta kiinni...) Sori Eeva, mutta oli pakko kirjoittaa tämä tähän, kun se oli niin hauska. :D Oli kuitenkin hyvä, kun hän korjasi punnerrusasentoani, joka virheellisenä ilmeisesti oli johtanut siihen, että olkapää oli kipeytynyt. Hän myös kertoi, että ehkä lihakseni alkavat olla hieman väsyneitä ja voisin tehdä punnerrukset vaikka polvet maassa, jotta opin tekemään liikkeen ensin oikein ja vähitellen kasvatan voimaa. Hmmm... vähän hampaat kiristellen mietin, otanko tämän ohjeen vastaan, kun haluaisin kehittyä niin nopeasti. Olin kyllä huomannut, että lihakset alkavat olla väsyneet, jalat tuntuvat sata kiloa painavilta, takareidet tuntuvat jäykiltä, kylkiä pakottaa, kotiin mennessä olin todella väsynyt.

17. päivä

Keskiviikkona menin Letan aamutunnille klo 10. Oli kiva mennä tunnille, mutta samalla huomasin, että jalat, kädet ja kyljet olivat aika väsyneet. Sellainen perusväsynyt olo. Tein tunnilla kuitenkin aika täysillä koko ajan, lukuunottamatta punnerruksia, jotka tein polvet maassa. Yritin keskittyä siihen, että käden asento on oikea ja paino on tarpeeksi edessä. Muilta osin en antanut itselleni armoa. Täydet venytykset ja äärimmäiset asennot siten, että lihakset alkavat lähes täristä... Tunnin jälkeen vaihdoin Letan kanssa muutaman sanan lihasten väsymyksestä ja hän kehotti ottamaan rennosti, tekemään kevyemmin, jättämään joitain liikkeitä väliin tai jopa pitämään välipäivän. Tämän viimeisen torjuin täysin, koska silloinhan koko 40 päivän haasteeni ja siihen liittyvä tavoite jäisi toteutumatta. Eräs tunnilla ollut ystävällinen henkilö kehotti myös ottamaan kevyemmin. Hän osallistui nyt kolmatta vai neljättä kertaa joogahaasteeseen ja kertoi ensimmäisen kerran olleen hänellä sellainen, jossa hän oli turhan ankara itseään kohtaan ja lähes rikkoi jalkansa lihasten ja nivelten osalta. Aloin miettiä sitä, kuinka periksiantamattomasti minun täytyy piiskata itseäni vai olisiko tässä kuitenkin tilaa lempeydelle itseä kohtaan. Ei minun tarvitse jättää päiviä väliin, mutta voisinko oikeasti ottaa vähän kevyemmin tunnilla?

18. päivä

Torstaina menin jälleen Letan aamutunnille klo 10 ja olin päättänyt, että nyt teen kevyemmin ja kokeilen, miltä se tuntuu. Tärkeintä oli ehkä kokeilla, miltä se tuntuu henkisesti, toki myös fyysisesti, koska nyt kehoni tarvitsee armoa. Olin aamulla fyysisesti todella väsyneen oloinen. Tunnilla jätin joitain punnerrussarjoja (vinyasa) väliin, joita yleensä en ole missään tapauksessa jättänyt pois, ja muutoinkin tein liikkeet ainakin vähän kevyemmin, jätin ääriasennot pois ja muiden tehdessä siltaa, minä venytin selkää blokin avulla hyvin rennosti. Tunnin jälkeen minulla oli todella hyvä olo. Tuntui, että se väsymys, joka minua vaivasi aamulla, haihtui 75 minuuttia kestävän harjoituksen aikana. Tämän viikon paras oppi ei niinkään ollut fyysinen kehitys, lisää voimaa, lisää notkeutta, lisää tasapainoa, vaan sen ymmärtäminen, että joskus periksiantamattomuus ei olekaan viisasta. Voi olla viisautta antaa periksi ja olla itseään kohtaan lempeä. Suorituskeskeisenä ihmisenä tiedän olevani aika vaativa niin itseäni mutta myös läheisiäni kohtaan. Uskon, että tästä oivalsin tällä viikolla jotain tärkeää. Mitä enemmän jotain asiaa yrittää pakottaa, sitä kauemmas se menee. Pehmeä, suostutteleva, ymmärtävä ja aikaa antava asenne voi kantaa parempaa hedelmää.

Päivät 13 - 14. Jooga on kuin rentoutuminen Day Spassa

13. päivä

Oli lauantai ja menin kello viiden teen sijasta kello viiden joogatunnille. Vireystila oli hyvä, jälleen kerran. Huomaan nyt, että lähes joka kerta vireystilani on hyvä ja tunneille on mukava mennä. Toisaalta olen tästä huomiosta jopa vähän yllättynyt, koska olisin jotenkin kuvitellut, että voisin alkaa kyllästyä, väsähtää tai muuten vaan voisi tuntua siltä, ettei huvittaisi mennä tunnille. Mutta olen nyt oikeasti todella tyytyväinen tästä huomiosta, koska muutoin voisi olla tuskaisat neljä viikkoa edessä, jos jo vajaan kahden viikon jälkeen treenaamaan lähteminen tuntuisi tervanjuonnilta. Luulen, että tietoisuus siitä, että saan 75 minuuttia tai 90 minuuttia kokonaan omaa aikaa, jolloin minun ei tarvitse huolehtia yhtään mistään muusta, on yksi iso tekijä siinä, että tunnille on kiva mennä.

Keskustelin erään henkilön kanssa joogahaasteestani. Hän ei tiennyt joogasta oikeastaan juuri mitään, tai oli hänellä käsityksiä, mutta ne olivat sellaisia, että menen nirvanaan tai irtoan ruumiistani. Oli mukavaa oikaista nämä väärät käsitykset, koska ainakaan vielä en ole irronnut ruumiistani, eikä se ole tavoitteenikaan. En tiedä, onko se joidenkin joogien tavoite. Ruumiista irtautumisen sijasta minulle riittää toistaiseksi, että voin irrottautua joogatunnin aikana työhön liittyvistä ajatuksista (vaikka pidän työstäni äärimmäisen paljon), kodinhoitoon liittyvistä ajatuksista (vaikka pidän kotitöistäkin), lasten kiukutteluista ja sen sellaisesta (vaikka rakastan lapsiani yli kaiken). On hienoa, kun voi keskittyä itsekkäästi vain omaan itseen. Tai eihän itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ole itsekästä, sillä kun pidän huolta itsestäni, silloin jaksan pitää huolta lapsistani, perheestäni ja työstäni.

Eeva piti lauantain tunnin. Se oli vähän erilainen kuin tavalliset hot jooga -tunnit. Tunti oli nimellä Candlelight Yoga Flow ja sen sisältö oli erilainen kuin viime viikolla. Oli mukavaa aloittaa tunti eri tavalla, tehdä uudenlaisia liikkeitä, uudenlaisia sarjoja ja teimme niitä aika monta kertaa siten, että liikesarjat muisti hyvin ulkoa. Tunti oli sopivasti fyysinen ja rankka, mutta ei liian rankka kuitenkaan. Ja ainahan on mahdollisuus keventää liikkeitä halutessaan, mitä en kuitenkaan yleensä halua tehdä. Liikkeet ovat nimeltään asanoja, ja olen kovasti yrittänyt kuunnella, mitä nimet ovat, siinä kovin hyvin onnistumatta. Kuulosti siltä että teemme aaslkjflasjdflkj-asanan ja seuraavassa liikesarjassa oli ajfeölkaes-asana ja sitten oli vielä joku atana-asana. Eli en muista yhtään näiden asanojen nimiä, mutta ei se kai haittaa. Aina voi katsoa miten ohjaaja tekee ja seurata vaan perässä.

14. päivä

Oli isänpäivä ja ohjelmassa oli tietenkin ollut kaikkea isien juhlistamista. Tärkeää ja mukavaa. Menin iltapäivän joogatunnille, ja en voi kieltää, että olin aivan hivenen pettynyt kun tunti olikin yin-yoga -tunti. Olen merkinnyt kalenteriini vain joogatunnit, mutta en tuntien nimiä, koska en tässä vaiheessa juurikaan voi valita sitä, minkälaiselle joogatunnille menen, vaan valinta toteutuu täysin aikatauluperustein. Olin asennoitunut fyysiseen treeniin ja ankaraan hikoiluun ja keskittymiseen, ja lisäksi olin jo torstaina ollut yin-jooga tunnilla, niin en olisi nyt tätä valinnut. Mutta ei se mitään, kaikki tunnit ovat kuitenkin aina tärkeitä, ja nyt päätin jälleen ottaa tästä Letan ohjaamasta yin-yoga tunnista kaiken irti. Teimme yin yogaan kuuluvia pitkiä, useita minuutteja kestäviä venytyksiä, ja Leta neuvoi ja ohjasi ihanalla rauhallisella tyylillään olemaan pelästymättä tuntemuksia, joita jäseniin tulee pitkien venytysten jälkeen. Tunnetta siitä, että lihakset ja nivelet ovat ihan "broken" ja hitaasti palaudutaan ääriasennosta pois ja annetaan jäsenille aikaa palautua ja rentoutua.

Letan ääni oli jo itsessään rentouttava ja lämmin, ja sen lisäksi läpi koko tunnin salissa oli kaunista pianomusiikkia, rauhallista, duurivoittoista, joka toi mieleen kevään ja puron solinan ja ensimmäisten kevään kukkien puhkeamisen, vihertävät koivunlehdet ja lämpimän auringon. Huomasin oman kehoni fiiliksen olevan sama kuin hieronnan jälkeen. Tuntui kuin olisin ollut Day Spassa lämpimässä huoneessa  itsensä hemmotteluhetkessä parhaimmillaan. Äärimmäiset venyttelyt rauhallisesti ja pitkään tekevät lihaksille varmasti samaa ellei jopa parempaa kuin lihasten hieronta. Todella huikea havainto!! Tuonne tunnille haluan uudelleen!

Päivät 9 - 12. Raakaravintoa, päälläseisontaa ja Teemu Selänne

9. päivä

On tiistai. Työpäivä oli antoisa ja positiivinen. Oli jälleen Helsinki-päivä ja olin liikkellä junalla, kuten tavallista. Nykyisin VR on kohtuullisesti ajoissa, verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin juna-aikataulujen paikkansapitävyys oli enemmän poikkeus kuin sääntö. Kuitenkin pitkästä aikaa juna oli jälleen myöhässä, melko paljon itse asiassa, sillä saavuin Lahteen 40 minuuttia aikataulusta myöhässä. Tulin kotiin klo 17.30 ja muistin rautatieasemalta kotiin ajaessani, että on juniorin koulun vanhempainilta kuudelta. Siispä kotiin vaihtamaan joogavaatteet, koska minun piti ehtiä klo 19.45 alkavalle joogatunnille....jonne ehdin kyllä klo 19.45, mutta olin silti 45 minuuttia myöhässä! Mitä ihmettä?? Joogatunti olikin alkanut jo klo 19. Sadasosasekunnin ajan mietin, että nyt haasteeni on pilalla, mutta kysyin yogarocksin respan tytöltä, voinko mennä vielä tunnille ja hän vastasi myöntävästi. Varmuuden vuoksi kysyin vielä, kuka tunnin ohjaa (=uskallanko mennä myöhässä) ja kun kuulin, että Eeva ohjaa, totesin, että uskallan mennä :) Jälkikäteen mietin kyllä, että kenen ohjaamalle tunnille en olisi "uskaltanut" mennä...

Eeva otti minut hymyillen vastaan, yllättyneenä kylläkin, enkä ihmettele. Ei yleensä kukaan tule tunnille täysin kesken. Harmitti ihan vietävästi. Toiset olivat jo täydessä vauhdissa ja menossa jo lattialla tehtäviin venytyksiin. No, ehdin olla 45 minuuttia mukana. Tuli lämmin ja pääsin joten kuten mukaan, mutta keskittyminen oli kyllä täysin hukassa. Laitoin seurantalappuun minikokoisen sydäntarran.

10. päivä

Mansikkasmoothie

Kannattaa aina välillä mennä eri ruokakauppaan kuin missä yleensä käy. Tulee löytäneeksi uudenlaisia tuotteita, kuten minä löysin eilen illalla. Kävin pienehkössä ruokakaupassa, jossa oli mielenkiintoisen näköiset pullot hedelmä/vihannesosastolla. Jostain syystä pullot oli aseteltu mielenkiintoisen näköisesti esille ja pysähdyin katsomaan niitä. Pullosta löytyi sanat, ei lisäaineita, ei lisättyä sokeria, kaikki vitamiinit tallella. Osui ja upposi. Ostin kokeeksi pari smoothiepulloa, koska niistä saa sopivasti energiaa joogatunnille, jos ei ole muutoin ehtinyt syödä. Ennen treeniä ei voi syödä raskaasti, kuten huomasin raakasuklaakakun kanssa ensimmäisenä haastepäivänä.

Valitsin kaksi eri makua. Toinen oli mustikka-kaali-punajuuri-pinaatti-mustaherukka-omenasmoothie ja toinen oli mansikka-appelsiini-parsakaali-lehtikaali-selleri-pinaatti. Hieman erikoisen kuuloiset yhdistelmät, lievästi sanoen. Mansikkasmoothie oli paremman makuinen, mutta molemmat toimivat erinomaisesti. Vitamiineja rutkasti, energiaa sopivasti treeniä varten, kuumentamatonta hedelmä/vihannes-smoothieta. Suosittelen lämpimästi.

Letan aamutunnille mennessäni hotkaisin siis smoothien ja jaksoin hyvin. Tunti oli tasaista, pehmeää ja perusteellisen erinomaista ohjaustyötä, johon voi Letan tunneille mennessä aina luottaa. Oma tekeminen jäi kuitenkin jotenkin vajaaksi. Mikään ei mennyt erityisesti pieleen, mutta jotenkin tuntui, että junnaan paikallani. Notkeus ei edisty, tasapaino on ihan ok, mutta ei edisty. Voimatkin on ihan ok, mutta ei parane. Toinen olkapää vähän vihoittelee, kipuilee tietyissä asennoissa. Tylsää. Siitä huolimatta on kuitenkin aina hyvä olo, kun tunnilta lähtee pois. Rentoutunut olo ja lihaksissa hyvä fiilis. Pääkopasta en tiedä.

11. päivä

Nyt on torstai ja Fredrikan yin-yoga tunti. Jälleen kerran se osui oikeaan paikkaan. Yin -tunti on niitä pitkiä venytyksiä, jotka kestävät minuuttitolkulla ja 75 minuutin aikana ehditään tehdä noin 10 liikettä. Tai jotain siihen suuntaan. Tunnilla ei tällä kertaa tullut hiki lainkaan, mutta tein silti äärimmäisiä venytyksiä. Joogaliikkeillä on hassuja nimiä. Tunnin viimeiseen venytykseen oli useampi vaihtoehto, ja valitsin sen, jolla oli hassuin nimi ja joka oli intensiivisin liike.

Jos muistan oikein, niin olin asennossa nimeltä "Hymyilevä lehmännaama". Onkohan se englanniksi "Smiling cow-face"? Ei lehmät hymyile. Tai jos hymyilevät, niin ei ihan hahmota, kuinka se asento tuota kuvaa. Istuttiin lattialla jalat koukussa toinen polvi toisen yli taivutettuna, niin kuin risti-istunta mutta polvi toisen yli vietynä. Siitä sitten taivutus eteen ja tervetuloa sietämään sadomasokistinen kipu lonkissa ja pakaroissa. Toisella puolella jouduin laskemaan syviä hengityksiäni, jotta en tullut asennosta ennen aikojani pois. Venytys päättyi kun olin ehtinyt laskea seitsemääntoista. En tiedä, olisinko kestänyt kahteenkymmeneen. Ehkä olisin, ehkä en. Sitä ei voi tietää.

12. päivä

Törmäsin Ari Mennanderin kirjoittamaan Teemu Selänne -kirjaan. Selailin kuvia, sillä minulla ei ollut aikaa eikä kiinnostusta lukea tekstejä, en ole erityisesti jääkiekkofani. Suomalaisilla on ulkomailla maine, että kaikki suomalaiset seuraavat jääkiekkoa. Kollegani Ruotsista ihmetteli, enkö ole innoissani, kun jääkiekon jotkut kisat alkavat. En edes tiedä, mitkä kisat. Hän sanoi ääneen, että eivätkö kaikki suomalaiset ole jääkiekkofaneja? Öööö, eivät...

Takaisin Teemuun. Yleensä Teemusta julkaistaan kuvia, jotka ovat jääkiekkokaukalosta tai punttisalilta, tai sitten jostain kekkereistä. Punttisalitreeni levytankoineen ja hikipisaroineen antaa sitä kuvaa, että lätkänpelaajat treenaavat voimaa  ja kovaa, jotta jaksavat runnoa toisiaan kaukalossa. Olin siksi todella innoissani siitä, että kirjassa oli Teemusta oheinen kuva. Teemu joogaa!! Tai vähintään venyttelee. Upeaa ja mahtavaa! Näitä kuvia julkisuuteen lisää. Pikkupojille mallia, ja niille lätkä-isille myös!

Kuva tuoreesta Teemu-kirjasta

Aamuinen joogatunti meni mukavasti. Pääsin kokeilemaan pään ja käsien varasssa seisomista. Kesällä olin tehnyt sitä puistojoogassa ihan onnistuneesti vaikkakin avustajan kanssa. Ehkä kerran olin onnistunut pungertamaan itseni yksin ylös. Mutta nyt oli mahtavaa tehdä pääseisonta yksin, koska pääsin siihen yllättävän helposti ja hallitusti, eikä se tuntunut erityisen vaikealta edes. Mahtavaa tehdä näitä minulle uusia liikkeitä ja huomata, että osaan ja pystyn!! Ei ne varmasti monille ole mitään ihmeellisiä, mutta minulle ovat. Leta kertoi, että suurin osa alkulämmittelyssä tehtävistä liikkeistä ja harjoituksista johdattaa ja valmistaa pääseisontaan, jos ymmärsin oikein. Keskivartalon hallinta ja kannatus ovat olennaiset, tasapaino toki myös. Ehkä joku päivä vietän aikaa ylösalaisin enemmänkin...

Olen alkanut ihmetellä sitä, kuinka itsestään selvyydeksi on alkanut muodostua jokapäiväinen joogasalille meno. Se ei tunnu työläältä lainkaan. Aikataulujen suunnittelu ja sovittelukin on mennyt yllättävän kivuttomasti. Siitä suuri sydän perheelle, koska he ovat tämän myös omalta osaltaan mahdollistaneet. <3 <3 <3

7. ja 8. päivä. Jääkiekkovanhemmat joogatunnille ja heti!

Päivä 7.

Tänään sain ensimmäisen sydänten rivin täyteen seurantalistani kuudesta rivistä. Täytyy myöntää, että jonkin verran tässä hirvittää se, että yksi viikko on takana ja viisi viikkoa edessä. Se on pitkä aika. Ei tämä ole fyysisesti ollut niin raskasta kuin kuvittelin ennalta, mutta henkisesti tämä sitoutuminen haasteeseen herättää monenlaisia tunteita. Samanaikaisesti ärsyttää ja väsyttää ajatus viidestä viikosta, ja toisaalta koko ajan huomaan positiivisia seuraamuksia. Jaksan koko ajan paremmin, nukun yöni paremmin, en kaipaa lasillista punaviiniä viikonloppuisin (tai kahta)…Kääk!! No myönnettäköön, että ulkona pikkupakkanen, sisällä takkatuli, kynttilöitä, lukulehti ja punaviini on kyllä lyömätön yhdistelmä, mutta haasteen aikana pidättäydyn. Haluan nähdä, millaisia seurauksia tällä kokonaisuudella on.

Luin uutisen, että jääkiekkojuniorin (D-ikäinen, eli noin 11–12 -vuotias) isä oli iskenyt nyrkillä tuomaria takaraivoon pelin jälkeen pukuhuoneen käytävällä. Oli kuulemma tuomari antanut vääriä tuomioita. Suosittelen isälle joogatunteja itsensä hallitsemiseen ja hillitsemiseen! Ehkä yksi tunti ei vielä riitä, tarvitaan tuollaiseen kuumakalleen aika monta tuntia, mutta kannattaa harkita vakavasti. Onneksi tuomari ei loukkaantunut vakavasti, mutta olipa iskeytynyt kanveesiin...

Kyseinen isä ei ollut sisäistänyt urheilun perusolemusta. On säännöt, on pelaajat ja on tuomarit. Tuomarit tuomitsee tilanteet oman näkemyksensä mukaan ja niiden mukaan mennään. Tuomarin sana on pelikentällä laki, sitä vastaan ei pullikoida. Joskus tulee ”vääriä tuomioita”, mutta onko tämä elämä nyt aina niin oikeudenmukaista ja virheetöntä??? 

Joogatunnilla oppii hyväksymään oman epätäydellisyyden ja sen, että jokainen päivä ei ole yhtä hyvä. Jospa vaan jääkiekkojunnun isänä keskittyisit kannustamaan omaa lastasi sietämään virheitä ja katsomaan eteenpäin.  ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan”. ”Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.” Pidän vanhoista sanonnoista ja sen lapseni ovat saaneet huomata. Äidin "kansanviisauksia" tulee joka tilanteeseen.

Muutoinkin olen sitä mieltä, että liian monen urheilulajin junnut keskittyvät aivan liikaa lajinomaiseen harjoitteluun, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että venyttely on aliarvostettua. Tämä näkyy jo 10-12 –vuotiaiden lasten järkyttävänä lihasjäykkyytenä. Pieni lapsi on luontaisesti notkea. On huikeaa katsoa taaperoikäisen telmimistä ja kuinka he venyvät joka suuntaan. Kouluikäisenä tämä alkaa hiipua, ellei lihasten elastisuutta pidetä tietoisesti yllä. 

Vinkkinä Yogarocksille: Tarjotkaa urheiluseuroille ja siellä erityisesti juniori-ikäisille joogatunteja osaksi treenikauden harjoittelua! Samalla saadaan yhdistettyä pari äärimmäisen tärkeää asiaa:

      1) mielen hallinta ja keskittyminen (iso haaste nykyään, niin lapsilla kuin aikuisilla)
2)  kehon hallinta ja elastisuus (iso haaste lapsilla sekä aikuisilla)

Ainoa ongelma tässä on se, että urheiluseurat painivat rahapulan kanssa, eli fyrkkaa ei ole. Olisikohan jotain EU-rahaa saatavilla tähän tarkoitukseen, ihan kansanterveyden nimissä?? :D . Mehän ollaan täällä pohjolassa kylmän armoilla, joten tarvitaan hot jooga-harjoittelua jo lämpimän salinkin perusteella. Yogarocks, saa ottaa vinkistä kopin, en laskuta ;=D

8. päivä

Maanantai on Markus-päivä. Markuksella on mukava tyyli. Puhetta aika vähän (suomalaisen miehen tyyliin, lämmöllä sanottuna), selkeät ohjeet ja koska alan jo muistaa liikesarjat, on meno sopivan flow’ta.  

En tiedä, oliko salin lämpötila normaalia korkeampi, ilmastointi pienemmällä vai ihmisiä tavallista enemmän, mutta hikoilin ainakin ämpärillisen, ellen jopa kaksi. Täytyy olla yhteydessä Optikko Pekka Laineeseen, koska piilolinssit tarvitsen nyt ja heti! En ole sitten Pekan sukulainen, vaikka sukunimi onkin sama... Silmälasit on vihoviimeinen väline hot jooga –tunnilla. Puolet keskittymisestä menee silmälasien korjailuun, hien pyyhkimiseen korvan takaa, jotta sangat eivät valu koko ajan ja hikipisaroiden pyyhkimiseen linsseistä. 

Muutoin tunti oli mukava, liikkeet sujuivat, tasapaino ei kovin hyvin, mutta se ei haittaa. Pystyin lisäksi istumaan puolilootus-asennossa yhdellä jalalla kyykyssä (valitettavasti ei ole kuvaa tähän laittaa…).

Se, mikä on pakko kirjoittaa, on energian määrä, jota pursusin maanantaipäivän aikana työssä. Herregud! Tuntui, että sitä tarmoa ei ole ollut aikoihin. Ainakin 50 % tästä luen joogahaasteelle ansioksi.

4. päivä, 5. päivä ja 6. päivä sekä väsyneet lihakset...Miten tästä selvitään?

On ollut sen verran kiirettä, että en ole ehtinyt ihan joka päivä kirjoittaa, mutta ehkä se ei haittaa. Kokoan yhteen kolmen päivän treenit, nyt vielä kun ne ovat muistissani.

Tämä vaikuttaisi olevan aika mielenkiintoinen matka, tämä haaste nimittäin. En tiedä vielä, millaisilla ajatuksilla olen neljän viikon päästä tai viiden viikon päästä, kun haaste alkaa olla lopuillaan, sen verran vaihtelevia omat ajatukset ovat olleet jo näiden ensimmäisten kuuden päivän aikana.

4. päivä

Neljäs päivä oli yin yoga -päivä. Se tuli kyllä juuri oikeaan paikkaan. Pitkiä, rauhallisia, useamman minuutin mittaisia liikkeitä ja venytyksiä. Tuntui siltä, että kroppa oli jo sen verran äkkiväsynyt, että en olisi jaksanut muuta. Silti tunnilla tehdyt liikkeet veivät minua jälleen eteenpäin kohti tavoitettani, sillä yin yoga -tunnilla liikkuvuus kehittyy. Yin yoga -tunti on ohjaaja Fredrikan mukaan "välineurheilua", sillä tunnilla tarvittiin pitkulaisia tyynyjä, joilla oli nimikin, (jota en nyt muista), lisäksi tarvittiin blokkeja, eli korkista tehtyjä tiiliskiven muotoisia palikoita sekä vielä pyöreitä painavia rouhetyynyjä tehostamaan venytystä. Satuin sitten ottamaan painavimman rouhetyynyn, painoa oli ehkä jotain kuusi kiloa joten alaspäin roikkuessani takareidet venyivät aika mojovasti. Vältyin kuitenkin lihasrevähdyksiltä, vaikka venytykset olivat aika äärimmäisiä... Tunnin jälkeen oli hyvä fiilis, vaikkakin päänsärky alkoi jälleen nousta esiin. Ei siis muuta kuin juomapulloa täyttämään.

5. päivä

Perjantaina menin aamutunnille. Päänsärky on nyt hellittänyt kokonaan. Eilen se vielä tuli uudelleen häiriköimään, vaikka olen juonut vettä ja myös "suola-vichyä" todella paljon. Ehkä tuo hot jooga -salin noin 36-38 asteen lämpö yhdistettynä jokapäiväiseen 75-90 minuuttiseen treeniin, jonka jälkeen vaatteet ovat hiestä läpimärät, on vienyt alussa niin paljon elimistöstä nestettä, että sitä ei yksinkertaisesti ole pystynyt korvaamaan. Nyt treenipäiviä on takana jo useampi, joten ehkä tässä vähitellen alkaa kroppa uskoa, että tätä nyt on tiedossa jatkossakin.

Aamutunti oli normaali hot yoga -tunti, jossa teimme jälleen paljon tasapainoa ja voimaa vaativia liikkeitä. Viisi päivää sitten, kun aloitin tämän haasteen, tein kaikki punnerrukset polvet maassa. Nyt pystyn tekemään ne pääsääntöisesti jo jalat suorana! Punnerrus on hieman tavallista punnerrusta rankempi, koska se tehdään kyynärpäät kyljissä kiinni, eli käsivarren ojentajalihas tekee suuremman työn. Se on ollut minulle aina vaikeampi. Siksi olen nyt hämmästynyt siitä, kuinka helpolta se tällä hetkellä tuntuu! Lisäksi hyvältä tuntui tehdä seisten yhdellä jalalla toisen jalan ojennus 90 asteen kulmaan eteen. Tasapaino pysyi hyvin ja sain ojennettua molemmat jalat polvista suoriksi. Vielä en pysty siirtämään katsetta alaspäin vaan kiintopiste täytyy olla suoraan edessä. Toisaalta Leta-An omalla rauhallisella kerronnallaan viestitti, ettei fyysinen suoritus ole kaikki kaikessa, vaan tarkoitus on keskittyä myös mentaaliseen puoleen. Se ajatus tuo helpotusta - jos sille antaa luvan - koska olen aika tavoitehakuinen fyysisen kehittymisen suhteen. Olen antanut henkiselle keskittymiselle nyt jonkin verran tilaa, ehkä se kuitenkin on vielä tulossa enemmän pinnalle. Katsotaan.

Lopputunnista onnistuin niskaseisonnasta pois tullessani jotenkin muljauttamaan hartiastani toisen puolen ja sinne jäi ikävä lukko. Vaikka kuinka kääntelin ja vääntelin itseäni loppupäivän ja illan, ei jumi meinannut helpottaa. Mietin jo etukäteen, kuinka se vaikuttaa seuraavana päivänä, koska nyt en pystynyt laittamaan painoa käden päälle lainkaan ilman ettei se olisi tuntunut pistona hartiassa.

6. päivä

Lauantai, pyhäinpäivä ja Halloween. Illalla oli vuorossa Candle flow yoga with Eeva. Kaunis hämärä sali kynttilälyhdyillä koristettuna. Hiljainen ja rauhallinen musiikki orientoi tunnelmaan. Joskin tunti olikin TODELLA fyysinen, vahvasti astangaa. Pidin kovasti, ja olin aika innoissani alussa kun Eeva kertoi, millaisen tunnin hän aikoo pitää. Pääsin kokeilemaan erilaisia haasteita, pienellä kerällä käsien varassa tasapainottelua, joka toiselle puolelle onnistui hyvin :). Lopputunnista vielä kokeilin jalka toisen yli istuen ja siitä käsien varaan tasapainottelua, josta voi vielä ojentaa molemmat jalat päästen aika tyylikkääseen asentoon. No, jalkojen ojennukseen en todellakaan vielä päässyt, mutta ainakin tiedän nyt, miten se mageen näköinen asento tehdään. Tunti oli rankka ja käsi-, jalka- ja vatsalihakset joutuivat todelliseen rääkkiin. Minun lihaskunnolleni ainakin. Ihan en jaksanut kaikkea, mutta alan jo oppia tätä puolta, että mennään jokaisen päivän suhteen sen hetkisen fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Joskus jaksaa paremmin ja joskus huonommin, silloin otetaan kevyemmin. Ehkä se on sitä armollisuutta itseä kohtaan ja ymmärrystä toisia kohtaan myös joogasalin ulkopuolella.

Haasteeseen kuuluu tarrojen kerääminen joogasalin seinällä olevaan osallistujan omaan seurantalappuun. Vaakariveillä on seitsemän ruutua, yhden viikon aikana saadaan siis yksi vaakarivi täyteen tarroja, pystyrivejä on kaikkiaan kuusi. En voi kieltää sitä, että odotan huomista, kun saan ensimmäisen vaakarivin täyteen sydämiä. <3

3. päivä ja päänsärky

Päänsärky alkoi eilen illalla. Markus oli ekana päivänä varoittanut siitä ja kehottanut juomaan vettä vähintään kolme litraa päivässä. Olin tehnyt niin ja silti päänsärky tuli. Ei voinut mitään. Inhoan päänsärkyä. Olen kärsinyt siitä aikanaan erittäin usein ja olen ollut tyytyväinen, kun se on nykyään harvinainen vieras.

Tänään päänsärky jatkui lähes koko päivän. Työt sain kuitenkin hoidettua aika tarmokkaasti siitä huolimatta. Vähän mietin, kuinka selviän illan joogatunnista, koska jäsenet alkoivat olla aika jähmeän tuntuiset, kuten eilen osasin jo uumoilla.

Olin yllättynyt siitä, että odotin illan treeniä aika paljon. Olin jotenkin etukäteen ajatellut, että jokapäiväinen treenaaminen olisi juuri alussa hankalaa ja olisi vaikea saada itseään liikkeelle. Olin väärässä ja se oli kiva huomata. Katsotaan, tuleeko jossain vaiheessa puutuminen ja se, että ei viitsisi lähteä salille.

Toinen yllätys oli treenin kuluessa huomaamani liikkeiden helppous. Salin lämpö tekee varmaan osaltaan sen, että jäsenissä ei tunnu kipeää kireyttä - tai sitten olen ottanut alun liian kevyesti...

Se, mistä olen todella iloinen, on että ylitin tänään itseni! Tein jotain, mitä en ole tehnyt ehkä noin 25 vuoteen. Ei mitään ihmeellistä kuitenkaan, mutta minulle se oli itseni ylitys tänään. Yritin jo kesällä joogatunnilla nostaa itseäni lattialta siltaan, enkä pystynyt. Jäin siihen kohtaan, missä pää on maassa, mutta käsivoimat eivät riittäneet työntämään päätä irti lattiasta ja pelkäsin selkäni olevan siihen liian kankea.

Tänään tein sen!

Ja se tuntui hyvältä, ei pelkästään henkisesti uskaltaa tehdä jotain, minkä kanssa on ollut aina niin varovainen, vaan myös fyysisesti se tuntui mahtavalta! Jokaisen istumatyötä tekevän, tietokoneen ruudun ääressä työskentelevän pitäisi päästä tekemään silta! Nimittäin vähänkö sai hartialihakset kyytiä. Yläselän ja niska-hartiaseudun lihakset ja käsilihakset joutui oikeisiin töihin ja päänsärky katosi kuin veitsellä leikaten! Uskomatonta!

Tästä on hyvä jatkaa.

2. päivä

My best friend

Hyvä fiilis oli tänään aamulla lähteä joogatunnille. Tiedän, että lihaskireyttä alkaa vähitellen tulla, mutta sitä ei ole vielä. Tuhansia vuosia sitten, kun opetin työkseni tanssia ja treenasin aerobicia aika rankasti, opin tuntemaan kehoni hyvin. Tiesin, miten lihaksissa tuntuu kova treeni ja pitkät venytykset tai painoilla tehdyt treenit vasta viiveellä. Aerobicohjaajakursseilla ei ensimmäisen päivän jälkeen ollut mitään vaikeutta, mutta auta armias kolmatta päivää! Rappusia ei voihkimatta pystynyt alaspäin laskeutumaan. Mietin, tuleeko tässä samanlainen jatkumo. Tosin se ei haittaa. Sopiva lihasten arkuus kertoo vain siitä, että on tullut tehtyä jotain. Sitä tunnetta olen kaivannut! Kun vain juoksee junalle ja kotona rappusia ylös ja alas, ei siitä lihakset kipeydy…

Leta tosin jarrutteli vähän aamulla meitä innokkaimpia itsensä haastajia, kun hän opasti, että 40 päivän joogahaasteen tarkoitus ei ole rääkätä itseään siten että kyllästyy koko lajiin, eikä halua vilkaistakaan haasteen jälkeen joogasalin suuntaan. Tavoite on löytää itsestään jotain syvempää, keskittymistä tähän hetkeen ja tietoisuuteen omasta itsestä ja ympäröivästä maailmasta, presenssiä, kuten Jorma Uotinen sanoisi. Leta LaVignen sanoin: ”Keskity hengitykseen, sisään- ja uloshengitykseen ja sen mukana tapahtuvaan liikkeeseen. Sitä on jooga.”

Relaxed and peaceful, whoever you are

Mietin harjoituksia tehdessäni, että tämä tekisi kaikille niille nuorille hyvää, joilla on vaikeuksia keskittymisen kanssa. On hyvä sulkea kaikki ulkomaailma pois, pelikoneet ja konsolit pois, älypuhelimet, statuspäivitykset, kiire ja hälinä, kaikki pois. Tekee hyvää vain kuunnella omaa hengitystään ja keskittyä liikkeeseen. On vähän kuin menisi hetkeksi pois tästä maailmasta. Mietin tunnilta pois lähtiessäni, että saisiko sen rauhallisuuden ja seesteisyyden tunteen jatkumaan. Ettei olisikaan niin, että vain joogasalilla on irrallaan kaikesta muusta, ja pitääkö sen olla siten, että on irrallaan? Tulisiko sen ollakin niin, että on tasapainossa ympäröivän maailman kanssa, sekä joogasalilla että sen ulkopuolella?

Tasapaino pysyi tänään paremmin kuin eilen. En erityisesti revitellyt tai yrittänyt laajoja liikeratoja, mutta toki tein jokaisen liikkeen siten, että se tuntui venytyksenä aina jossain puolella. Hyvä olo. Nyt istun junassa matkalla asianajotoimiston osakkaita tapaamaan. Ryhdytään kehittämään rekrytointeja sekä esimiesten valmiuksia esimiestyössään.

1. päivä

Tänään oli erikoinen työpäivä. Olin jostain syystä vähän kireä ja jännittynyt. Mitään erikoista ei työpäivässä sinällään ollut, mutta minusta tuntuu, että joogahaasteen vastaanottaminen ja tämän julkiseksi tekeminen jännitti, vaikka eihän tämä mikään vakava asia ole, kai? Tuntui, että en oikein pystynyt kunnolla keskittymään ja ajatukset harhailivat.

Olin eilen laatinut ensimmäisen viikon joogaohjelman valmiiksi. Merkitsin tunnit kalenteriin, koska työni on kovin epäsäännöllistä ja aikataulultaan vaihtelevaa. Käyn Helsingissä muutamana päivänä viikossa ja pyrin pitämään pari etäpäivää. Päätin, että hyödynnän etäpäivinä aamutuntimahdollisuuden, koska silloin jää iltaisin perheelle aikaa. Huomenna pääsen myös osallistumaan Letan aamutunnille, vaikka menen Helsinkiin, koska ohjelmani alkaa vasta klo 13.

Mutta sitten tämän illan ensimmäiseen joogatuntiin ja sen fiiliksiin. Tunti oli illalla, seiskasta puoli ysiin ja valmistautumisessa tein ensimmäisen virheen. Söin väärin...

Vietimme eilen meidän Oskarin 18-vuotissyntymäpäiviä ja olin leiponut sinne mm. raakasuklaakakkua. Olin leiponut kyllä muutakin, mutta en itse ole syönyt kolmeen vuoteen sokeria enkä vehnäjauholeivonnaisia, joten raakasuklaakakku oli minulle sopivaa. No virheeni oli se, että tuntia ennen joogaa söin raakasuklaakakkua, vain pari pientä palaa... Ei olisi pitänyt.

Tunti sinällään oli mahtava, siinä ei ollut kerrassaan mitään moitittavaa. En ollut aiemmin osallistunut Markuksen vetämille tunneille, mutta varmasti osallistun toisenkin kerran. Hyvät ohjeet, rauhallinen ja selkeä tyyli. Hot joogassa sali on ihanan lämmin, sali oli tänään todella täynnä. 40 päivän haasteeseen osallistuu muitakin  kuin minä ;D. Ulkona vihmova sadetihku ja pimeä musta ilta ei haitannut. Ihmisten kommentit pimeästä, pitkästä ja masentavasta syksystä tuntuivat siellä todella kaukaisilta. Tuntui siltä, että koko keho lämpeni heti ytimiä myöten, ja hikipisaroiden virta oli kirjaimellisesti loputon!!

Tunnilla oma keskittymiseni kuitenkin oli herpaantuvaa, samaan tapaan kuin työpäivän aikana. Horjuin, tasapaino ei pitänyt, en jaksanut punnertaa kuin "naistenpunnerruksia", raakasuklaakakku painoi vatsassa, piilolinssit menivät kaksin kerroin silmissä. Oli sellainen ärtynyt, häiritsevä fiilis. Mutta kun tunti oli loppu ja lähdin kotiin, olo olikin kummallisesti hyvä ja rauhallinen. Oli hyvä startti.

Innolla odotan huomisaamua, kun menen tunnille klo 9.

Tule seuraamaan matkaani 40 päivän joogahaasteessa

Lauantai 25.10.2014

Päätin sitten osallistua yogaROCKSin 40 päivän haasteeseen. Se käynnistyy maanantaina, eli ylihuomenna. Se on menoa nyt!

Mistä tässä oikein on kyse?

Tavoitteena on osallistua joogatunneille 40 peräkkäisen päivän ajan ja pidän kokemuksestani päiväkirjaa. Katsotaanko selviänkö haasteesta. Mietityttää, jaksanko varmasti osallistua joka päivä? Pystynkö järjestämään aikatauluni siten, että ehdin tunneille?

Kuulemma jo 30 päivän osallistuminen on hyvä saavutus, mutta eihän se minulle riitä. Haluan pystyä suoriutumaan koko haasteesta, kaikki 40 päivää!

"40 päivän harjoittelu on vaativaa. Se on vaikeaa. Se tulee olemaan todella haasteellista. Usko kehoon ja sen kykyihin, voimaan ja kestävyyteen joutuu koetukselle. Ja varmasti tulee päiviä jolloin haluaisit jättää haasteen kesken. Mutta kuten eräs kuuluisa joogi on sanonut: "Keep up and you will be kept up!" Tulet löytämään syvältä itsestäsi voimanlähteitä ja elinvoimaa joiden olemassaolosta et edes tiennyt. Jatka vain, ja lopussa tiedät selviytyväsi haasteista muussakin elämässä, ja pystyt asettamaan itsellesi haasteita joista selviät."  

Yllä oleva teksti on ote yogaROCKSin sivuilta, jossa kuvaillaan tämän haasteen haasteellisuutta. Haasteita minä haluan. Ne kiehtovat ja kiinnostavat. En ole koskaan halunnut päästää itseäni helpolla.

Olen käynyt satunnaisesti hot jooga -tunneilla ja kesällä puistojoogassa. Jostain syystä en ole saanut itseäni kuitenkaan säännöllisesti liikkeelle.

Asetan itselleni nyt seuraavat tavoitteet:

1) Pystyn osallistumaan kaikkina päivinä joogatunneille 40 päivän ajan
2) Saan itselleni palautettua rutiinin säännöllisestä liikkumisesta 10 vuoden tauon jälkeen
3) Saan palautettua liikkuvuuden samalle tasolle, jolla se on ollut 10 vuotta sitten

Nämä ovat tavoitteet, joihin pystyn itse vaikuttamaan. Jos näiden mukana tulee muita elämänlaatua parantavia asioita, se on pelkkää plussaa.

Alla kuvia kahden vuoden takaa. Onhan tämä lähtötilanne aika "alkeellinen". Katsotaan, miten haaste tästä lähtee käyntiin.

                  Pihajoogaa Italiassa Ravennassa kesällä 2012

Puistojoogaa Lahdessa kesällä 2012