7. ja 8. päivä. Jääkiekkovanhemmat joogatunnille ja heti!

Päivä 7.

Tänään sain ensimmäisen sydänten rivin täyteen seurantalistani kuudesta rivistä. Täytyy myöntää, että jonkin verran tässä hirvittää se, että yksi viikko on takana ja viisi viikkoa edessä. Se on pitkä aika. Ei tämä ole fyysisesti ollut niin raskasta kuin kuvittelin ennalta, mutta henkisesti tämä sitoutuminen haasteeseen herättää monenlaisia tunteita. Samanaikaisesti ärsyttää ja väsyttää ajatus viidestä viikosta, ja toisaalta koko ajan huomaan positiivisia seuraamuksia. Jaksan koko ajan paremmin, nukun yöni paremmin, en kaipaa lasillista punaviiniä viikonloppuisin (tai kahta)…Kääk!! No myönnettäköön, että ulkona pikkupakkanen, sisällä takkatuli, kynttilöitä, lukulehti ja punaviini on kyllä lyömätön yhdistelmä, mutta haasteen aikana pidättäydyn. Haluan nähdä, millaisia seurauksia tällä kokonaisuudella on.

Luin uutisen, että jääkiekkojuniorin (D-ikäinen, eli noin 11–12 -vuotias) isä oli iskenyt nyrkillä tuomaria takaraivoon pelin jälkeen pukuhuoneen käytävällä. Oli kuulemma tuomari antanut vääriä tuomioita. Suosittelen isälle joogatunteja itsensä hallitsemiseen ja hillitsemiseen! Ehkä yksi tunti ei vielä riitä, tarvitaan tuollaiseen kuumakalleen aika monta tuntia, mutta kannattaa harkita vakavasti. Onneksi tuomari ei loukkaantunut vakavasti, mutta olipa iskeytynyt kanveesiin...

Kyseinen isä ei ollut sisäistänyt urheilun perusolemusta. On säännöt, on pelaajat ja on tuomarit. Tuomarit tuomitsee tilanteet oman näkemyksensä mukaan ja niiden mukaan mennään. Tuomarin sana on pelikentällä laki, sitä vastaan ei pullikoida. Joskus tulee ”vääriä tuomioita”, mutta onko tämä elämä nyt aina niin oikeudenmukaista ja virheetöntä??? 

Joogatunnilla oppii hyväksymään oman epätäydellisyyden ja sen, että jokainen päivä ei ole yhtä hyvä. Jospa vaan jääkiekkojunnun isänä keskittyisit kannustamaan omaa lastasi sietämään virheitä ja katsomaan eteenpäin.  ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan”. ”Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.” Pidän vanhoista sanonnoista ja sen lapseni ovat saaneet huomata. Äidin "kansanviisauksia" tulee joka tilanteeseen.

Muutoinkin olen sitä mieltä, että liian monen urheilulajin junnut keskittyvät aivan liikaa lajinomaiseen harjoitteluun, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että venyttely on aliarvostettua. Tämä näkyy jo 10-12 –vuotiaiden lasten järkyttävänä lihasjäykkyytenä. Pieni lapsi on luontaisesti notkea. On huikeaa katsoa taaperoikäisen telmimistä ja kuinka he venyvät joka suuntaan. Kouluikäisenä tämä alkaa hiipua, ellei lihasten elastisuutta pidetä tietoisesti yllä. 

Vinkkinä Yogarocksille: Tarjotkaa urheiluseuroille ja siellä erityisesti juniori-ikäisille joogatunteja osaksi treenikauden harjoittelua! Samalla saadaan yhdistettyä pari äärimmäisen tärkeää asiaa:

      1) mielen hallinta ja keskittyminen (iso haaste nykyään, niin lapsilla kuin aikuisilla)
2)  kehon hallinta ja elastisuus (iso haaste lapsilla sekä aikuisilla)

Ainoa ongelma tässä on se, että urheiluseurat painivat rahapulan kanssa, eli fyrkkaa ei ole. Olisikohan jotain EU-rahaa saatavilla tähän tarkoitukseen, ihan kansanterveyden nimissä?? :D . Mehän ollaan täällä pohjolassa kylmän armoilla, joten tarvitaan hot jooga-harjoittelua jo lämpimän salinkin perusteella. Yogarocks, saa ottaa vinkistä kopin, en laskuta ;=D

8. päivä

Maanantai on Markus-päivä. Markuksella on mukava tyyli. Puhetta aika vähän (suomalaisen miehen tyyliin, lämmöllä sanottuna), selkeät ohjeet ja koska alan jo muistaa liikesarjat, on meno sopivan flow’ta.  

En tiedä, oliko salin lämpötila normaalia korkeampi, ilmastointi pienemmällä vai ihmisiä tavallista enemmän, mutta hikoilin ainakin ämpärillisen, ellen jopa kaksi. Täytyy olla yhteydessä Optikko Pekka Laineeseen, koska piilolinssit tarvitsen nyt ja heti! En ole sitten Pekan sukulainen, vaikka sukunimi onkin sama... Silmälasit on vihoviimeinen väline hot jooga –tunnilla. Puolet keskittymisestä menee silmälasien korjailuun, hien pyyhkimiseen korvan takaa, jotta sangat eivät valu koko ajan ja hikipisaroiden pyyhkimiseen linsseistä. 

Muutoin tunti oli mukava, liikkeet sujuivat, tasapaino ei kovin hyvin, mutta se ei haittaa. Pystyin lisäksi istumaan puolilootus-asennossa yhdellä jalalla kyykyssä (valitettavasti ei ole kuvaa tähän laittaa…).

Se, mikä on pakko kirjoittaa, on energian määrä, jota pursusin maanantaipäivän aikana työssä. Herregud! Tuntui, että sitä tarmoa ei ole ollut aikoihin. Ainakin 50 % tästä luen joogahaasteelle ansioksi.