Päivät 29 - 36. Haaste lähestyy loppuaan! Mikä fiilis?

29 - 31. päivät

Tämän viikon alku oli ajankäytön osalta täysin epäinhimillinen. Maanantai, tiistai ja keskiviikkopäivät lähdin aamulla liikkeelle klo 6.50 ja tulin kotiin klo 21. Juuri ja juuri ehdin aina viimeiselle iltatunnille. Ehkä jotkut tekevät töitä kellon ympäri ja harrastavat vielä urheilua sen päälle, mutta ei se ainakaan perheellisen elämää ole. Eikä sellaisen henkilön, jolla ei ole kotiapulaista pyykkäämässä ja laittamassa ruokaa. Minulla ei ole kotiapulaista. :=D

Haasteeni 29 sydäntä

Olen jo nuorena tottunut siihen, että ajoittain on hektisiä ajanjaksoja, silloin tehdään töitä vaikka yötä myöten, mutta nuo ajanjaksot myös päättyvät joskus ja tulee rauhallisempi tilanne. Mitä enemmän olen vuosien varrella tehnyt töitä kellon ympäri, sitä vähemmän näitä "yövuoroja" ja ylipitkiä päiviä haluan enää tehdä. Ainoa asia, mikä motivoi tekemään pitkiä päiviä ajoittain, on se, että työni on mahtavaa ja asiakkaat upeita. Heitä on palkitsevaa kouluttaa ja kaikki konsultointiprojektit ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Mutta myös joogahaasteen läpiviennin kannalta aikataulut ovat olleet ajoittain melko haastavia.

En muista alkuviikon joogatunneista muuta, kuin että edelleen on ollut mukava mennä jokaikiselle tunnille, ottaa oma aika, rauhoittua päivän kiireistä, venytellä niska- ja selkäjumit, venytellä pinkeät jalkalihakset ja rentoutua joogaharjoituksen päätteeksi. Loppurentoutusta kaikki ohjaajat korostavat, heidän mukaansa se kruunaa koko joogaharjoituksen, tämä on helppo hyväksyä tässä vaiheessa haastetta.

Lihaskireys jatkuu edelleen, elastisuus ei ole palautunut lainkaan, vaikka lämpimässä salissa käynnistetään harjoitukset verkkaisessa tahdissa. En kuitenkaan anna tietoisuuden kolmannen tavoitteeni todennäköisestä saavuttamatta jäämisestä häiritä. Olen oppinut jotain haasteen aikana. Itselle ja kehittymiselle täytyy antaa aikaa. Ei tarvitse hosua ja olla kärsimätön. Kehitys tulee aikanaan.


32. päivä

Tänään oli yin jooga-tunti. Odotin tuntia kiinnostuneena, koska ajattelin, että väsymys voisi vähän väistyä rentouttavan venyttelytunnin myötä. Teimme tunnilla liikkeitä, jotka olivat vähän erilaisia kuin yleensä, mutta jostain syystä en oikein päässyt niihin kiinni eivätkä liikkeet tuntuneet hyviltä. Teimme blokin kanssa erilaisia venytyksiä, jotka eivät tuntuneet venytyksiltä vaan aiheuttivat paineen tunnetta siihen kohtaan, jossa blokki oli. En ymmärtänyt liikkeiden ideaa ja tämä tunti jäi harvinaisella tavalla minulle nyt vähän tyhjäksi. Ehkä tämän tunnin idean ymmärrän joskus myöhemmin.

33. päivä

On perjantai ja Letan aamutunnin vuoro. Teen etätöitä tämän päivän ja otan vähän rennommin ylitiukan alkuviikon vuoksi. Joogaharjoitusta en toki ottanut rennommin, koska yllätyksekseni olen alkanut huomata, että voimia on alkanut olla jälleen paremmin. Emme tehneet mitään ekstraerilaisia liikkeitä, mutta perusharjoitukset sujuivat hyvin. Tosin olen oppinut myös haasteen aikana sen, että harjoituksia ei tarvitse arvostella. Tunnin aikana tehtyjen liikkeiden jälkeen ja erityisesti lopussa tehtävissä rentoutuksissa niin Leta kuin muutkin ohjaajat sanovat:

"Päästä tekemästäsi harjoituksesta irti, älä arvostele sitä, hyväksy se sellaisena kuin se on."

Aika vapauttava tieto. Ei tarvitse jäädä kiristelemään sitä, jos harjoitus ei mennyt ihan odotusten mukaan. Toisena päivänä sitten se voi sujua eri tavalla. Jokainen päivä on erilainen, jokainen harjoitus on erilainen, eri päivinä huomaa erilaisia asioita ja tuntemuksia.

34. päivä

Lauantaina olin jälleen Eevan iltatunnilla. Teimme flow-tunnilla jälleen kovasti erilaisia sarjoja, itse asiassa aika tanssilliselta tuntuvia sarjoja. Sehän sopi minulle. Tavoitteena oli saada flow-tunne omaan kehoon, saada keho liikkumaan kuin meren aaltojen jatkuva liike. Se oli suorastaan nautinnollista ja samanaikaisesti äärimmilleen vietyjä jalkojen ja käsien venytyksiä, yhden käden sekä jalkojen varassa tehtyjä voimaa vaativia ojennuksia, selän taakse taivutuksia ja kaikkea aika äärimmäistä (minun mittapuuni mukaan). Nice. Tunnin päätteeksi Eeva totesi, että tämä oli haasteen viimeinen lauantai. En ollut sitä ajatellutkaan ja ensimmäinen tunne oli haikeus. Nytkö tämä päättyy?

35 - 36. päivät

Sunnuntaisin olen käynyt mieluiten aamupäivän tunnilla. Päivä lähtee siitä hyvin käyntiin. Tosin kello 11 on käynnistämiseen ehkä vähän myöhäinen, mutta olenpahan ehtinyt nauttia vapaapäivän aamusta kotona rauhassa, keittää lattekahvini ja lukea sanomalehden. Energiat ovat todellakin alkaneet palautua, pari viikkoa vaivannut väsymys on väistynyt huomaamatta. Erikoista, kuinka sitä ei ensin meinaa huomata väsymystä ja sitten ei huomaa sen poistumista. Blogin kirjoittamisesta on ollut ainakin se hyöty, että olen tarkkaillut omia tuntemuksiani paljon tarkemmin, kuin mitä taatusti olisin muutoin tehnyt.

Viimeinen maanantai. "Maanantai oli jälleen Markus-päivä." Sali oli todella täynnä ja happi lopussa heti tunnin alussa. Ennen meitä salissa oli futarijunnuja, sellaisia yläasteikäisiä poikia parikymmentä kappaletta, jotka olivat imaisseet kaiken hapen. Mahtavaa, että urheiluseurat ovat löytäneet joogan! Tätä peräänkuulutin blogini alkupäivinä ja Leta kertoikin, että futarit käyvät joogasalilla. Täytyy viedä sanaa meidän juniorin seuraan myös, jospa pesispelaajatkin saataisiin joogaamaan. Kaikissa urheilulajeissa kilpatasolla tarvitaan keskittymistä, voimaa, tasapainoa ja lihasten elastisuutta, ja kaikkia niitä saa tasapainoisesti joogasta. On meidän junnu innostunut mun joogailusta, koska tänään illalla hän halusi venytellä kanssani. <3

Oma treeni kulki hapen niukkuudesta huolimatta hyvin, vettä kului ja lattia oli hikipisaroita täynnä, ehkä noin sangollinen hikeä siinä irtosi. Elastisuutta yhä kaipailen, mutta tästä tavoitteesta olen alkanut antaa periksi. Se on asia, jolle en tällä hetkellä mahda mitään, joten se saa tulla sitten kun on tullakseen. Kolmesta tavoitteestani kaksi ensimmäistä ovat hyvää vauhtia täyttymässä ja niihin olen pystynyt itse vaikuttamaan. Ensimmäinen tavoite, 40 päivää joogaa joka päivä täyttyy neljän päivän päästä. Toinen tavoite, säännöllinen liikkumisen rytmi tulee minulla olemaan tästä lähtien, frekvenssillä 2-4 kertaa viikossa. Näihin voin itse vaikuttaa. Notkeuden saavuttaminen kymmenen vuoden takaiselle tasolle ei ole ollut minusta kiinni. Luit aivan oikein! Kroppa on pistänyt siinä vastaan, enkä mahda sille mitään. Kummallisinta tässä on se, että se ei haittaa minua lainkaan.