tiistai 16. joulukuuta 2014

Joogahaasteesta palautuminen on kuin palautuisi maratonista

Täydet 40 päivää suoritettu
Joogahaasteen suorittamisesta (luit aivan oikein, suoritin haasteen, kaikki 40 päivää putkeen, 75-90 minuuttia joogaa joka ikinen päivä!) on kulunut nyt reilu viikko (tarkalleen ottaen 11 päivää) ja vasta nyt voisin kuvitella meneväni jälleen tunnille.


Ystäväni, aktiiviurheilija, maratoonari, liikunnanopettaja, osallistui aikanaan elämänsä ensimmäiselle maratonille Jyväskylässä. Olin kannustamassa häntä ja hän pinnisteli juoksun loppuun. Ajalla ei ollut väliä, vain sillä, että pääsi maaliin asti. Hän pääsi maaliin ja oli siitä onnellinen. Hän kertoi, että lihaksia särki seuraavat kaksi viikkoa.

Oletan, että minun lihaksilleni tämä 40 päivän joogahaaste vastasi eräänlaista maratonia. Lähdin siihen aika kylmiltään. Jos nyt olin kesällä käynyt satunnaisesti puistojoogassa ja silloin tällöin joogasalilla, niin yhtäkkiä 40 päivää putkeen rankkaa fyysistä treeniä jokaikinen päivä oli aika shokki elimistölle. Ymmärsin sen kyllä jossain vaiheessa haastetta, mutta luonteelleni ei ole tyypillistä antaa periksi. Päinvastoin. Jos olen päättänyt jotain, sen teen, vaikka tekisi kipeää, vaikka järkeä ei olisi enää touhussa ja vaikka kyse ei olisi enää muusta kuin periaatteesta. No, olen oikeasti tyytyväinen siitä, että sain suoritettua haasteen loppuun, ja tulen jatkamaan joogaharrastusta 2-3 kertaa viikossa. Kolmas tavoitteeni, eli liikkuvuuden palauttaminen 10-20 vuoden tasolle ei sentään onnistunut. Ehkä olen kuitenkin sen verran kasvanut vuosien varrella henkisesti, että kestän sen, että ihan kaikki tavoitteet eivät täyty.

Mielenkiintoista tässä haasteen loppumisen jälkeisessä ajassa oli se, kuinka väsynyt olin. Loputtoman väsynyt ja uupunut. Niin uupunut, että en saanut öisin unta, kun lihaksia särki ja pääkopassa pyöri ajatukset. En edes tiedä mitkä ajatukset, mutta uni ei tullut. Nyt, 11 päivää haasteen jälkeen huomaan, että vähitellen alan olla palautunut. Kehoni oli aikamoisessa ylivirittyneisyyden tilassa, joku voisi sanoa sitä ylikunnoksi, ylikuormittuneisuudeksi, liialliseksi rasitukseksi tms.

Juuri nyt katson joogahaasteen blogin pitämisen inspiraatiota, Julia & Julie -elokuvaa. Oletko nähnyt sen? Aivan loistava elokuva! Meryl Streep on suosikkinäyttelijäni, ja jostain syystä sain päähäni pitää blogia tästä joogahaasteesta samaan tapaan, kuin leffassa Julie piti blogia joka päivä tekemistään ruokaohjeista Julian (Meryl Streep) ohjeiden mukaan. Valloittava elokuva! Tämä ilta on täydellinen päätös 40 päivän joogahaasteen blogilleni. Siitä, mistä se sai aikanaan inspiraationsa, siihen se myös päättyy. Ja kummallista kyllä, tämä ei ollut suunniteltu ajoitus...

Leffassa Julie toteaa, että blogin pitäjä on itsekeskeinen ja kirjoittaa itsestään ja omista kokemuksistaan. Puoliso huutaa, ettei maailma pyöri hänen ympärillään ja että tästä riidasta et kirjoita blogiin. Tämän saman totesin haasteen aikana, että haasteesta suoriutuminen edellytti aika paljon itsekeskeisyyttä, oman ajan laittamista kaiken muun edelle, jopa haasteen laittamista töiden ja perheen edelle. Puolisoni ei huutanut minulle, ei riidellyt, tai sanonut, että maailma pyörii ympärilläni, mutta ymmärsin, kuinka lujille hän joutui. Minä juoksin joogatunnille, kun hän pyöritti lapsiperheen arkea. Työpäivät jäivät vajaiksi, kun minä juoksin joogatunnilla (tosin tein työt sitten illalla lasten nukkumaan menon jälkeen).

Kuitenkin, tämä haaste oli UPEA kokemus, ja en jättäisi sitä pois. Kiitos, kun olet kulkenut kanssani, ja seurannut matkaani. Tämä haaste päättyy nyt ja kirjoitukseni päättyvät tähän. Harmi, että en saanut sinulle kuvia päälläseisonnasta, yhden jalan lootusasennossa seisonnasta tai muista jopa taidokkaista liikkeistä, joita onnistuin jälleen tekemään. Saat kuvitella ne mielessäsi, ehkä jopa itsesi tekeminä :)


Rauhallista ja leppoisaa joulun aikaa toivotellen,
Kirsi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti